Lapsettomuus kasvoi myös reilut sata vuotta sitten, ja tekijät ovat nykypäivästäkin tutut – "eriarvoisuuden vähentäminen voisi olla tärkeä keino"
Lapsettomuus on kasvanut Suomessa voimakkaasti, mutta vastaavaa tapahtui myös reilut sata vuotta sitten, selvittää Turun yliopiston tutkimus. Tutkimuksessa oli mukana myös Väestöliitto.
– 1880–1890-luvuilla syntyneistä miehistä noin 21 prosenttia ja naisista noin 25 prosenttia jäi kokonaan lapsettomiksi. 1850-luvulla syntyneillä vastaava luku oli 10 prosenttia, joten hyppäys tapahtui muutamassa vuosikymmenessä, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja, tutkijatohtori Milla Salonen Turun yliopistosta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin suomalaisista historiallisista väestörekistereistä eli kirkonkirjoista.
Tutkimuksen johtajan, professori Virpi Lummaan tutkimusryhmä on kerännyt suuren sukupuuaineiston, joka kattaa suuren määrän ihmisiä sekä historiallisessa että nykyajan Suomessa. Tutkimusaineistossa seurataan ihmisiä syntymästä kuolemaan asti kirjaten tarkkaan jokaisen ihmisen kaikki avioliitot, lapset ja muut elämäntapahtumat.
Tutkimuksessa selvitettiin koko elämän aikaista lapsettomuutta ja siksi mukaan otettiin vain ne, jotka olivat selvinneet 45-vuotiaiksi asti. Tutkimuksen ihmiset olivat syntyneet vuosien 1800–1950 välillä.
Aineisto on ainutlaatuinen, sillä sen ihmisille on kirjattu myös ammatti, josta voidaan päätellä ihmisen sosiaalinen asema. Siksi tutkijat pystyivät tutkimaan lapsettomuuden ajallisia trendejä erikseen eri sosiaaliluokissa. Tutkijat jakoivat ihmiset ammatin perusteella kolmeen sosioekonomiseen asemaan: korkeaan, kohtalaiseen ja heikkoon.
Lapsettomuus oli tutkimuksessa yleisempää heikossa sosiaalisessa asemassa olevilla: heistä koko tutkimusaikana lähes 20 prosenttia oli lapsettomia, kun taas korkeassa asemassa vain kahdeksan prosenttia jäi lapsettomiksi. Eroja löytyi myös lapsettomuuden trendeissä.
– Korkeassa ja kohtalaisessa asemassa olevien lapsettomuus nousi melko tasaisesti 1800-luvulta nykypäivään. Heikossa sosiaalisessa asemassa olevilla lapsettomuus taas vaihteli voimakkaasti ajassa, toteaa Salonen.
Lapsettomien osuuden voimakas heilahtelu ajassa viittaa siihen, että huono-osaisilla on heikompi resilienssi. Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä ja sietää muutoksia ja kriisejä sekä palautua niistä. Tutkimusjakson aikana Suomessa tapahtui useita kriisejä nälänhädistä pandemioihin ja sotiin. Nämä näyttäisivät olevan erityisen haitallisia heikossa sosiaalisessa asemassa oleville, johtaen suurempaan lapsettomuuteen.
Tutkimus siis kertoo, että nykypäivän Suomessakin nähtävässä ilmiössä on tuttuja tekijöitä. Lapsettomien osuus on nyt erityisen suurta vähemmän koulutettujen kohdalla.
Tutkijat havaitsivat vastaavan ilmiön avioituvuudessa, joka usein oli lapsettomuuden taustalla etenkin historiallisena aikana: korkeassa ja kohtalaisessa sosiaalisessa asemassa olevilla elämän aikana avioituvien osuus laski tasaisesti lähes sadasta prosentista noin 95 prosenttiin.
Heikossa sosiaalisessa asemassa olevilla osuus heilahteli voimakkaasti ja jopa nousi nykyaikaan tullessa.
– Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että eriarvoisuuden vähentäminen voisi olla tärkeä keino lapsettomuuden nousun taittamisessa, tähdentää professori Lummaa tiedotteessa.