Lääkäriliitto: Julkisessa terveydenhuollossa on tuhat lääkäriä liian vähän – liiton mukaan alan koulutuspaikkojen lisääminen ei ole ratkaisu akuuttiin ongelmaan

Lääkäriliiton mukaan Suomen julkisessa terveydenhuollossa työskentelee noin tuhat lääkäriä liian vähän. Liiton tuoreessa muistiossa todetaan, että julkisessa perusterveydenhuollossa on 300:n ja erikoissairaanhoidossa 600 lääkärin kokoaikaisen työpanoksen vaje. Yhteensä tämä tarkoittaisi noin 1050 lääkärin tarvetta.

Luvut perustuvat liiton lähettämiin kyselyihin työnantajille täyttämättömistä lääkärin viroista Suomessa.

Ratkaisuksi lääkärivajeeseen on esitetty, että Suomessa koulutettaisiin nykyistä enemmän lääkäreitä. Liitosta kuitenkin todetaan, että alan koulutusmäärien lisääminen näkyy työmarkkinoilla aikaisintaan vasta kuuden vuoden viiveellä.

Erikoislääkäriksi valmistutaan tätä vielä huomattavasti myöhemmin, keskimäärin 14–15 vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta.

Liiton tietojen mukaan lääkäreiden määrä on myös ollut kasvussa koko 2000-luvun. Vuonna 2018 Suomessa oli reilut 21 000 työikäistä lääkäriä. Määrä on kasvanut vuosituhannen alusta noin kolmanneksella eli 5000 lääkärillä.

Lääkäriliiton puheenjohtaja Tuula Rajaniemen mukaan Suomessa tarvittaisiinkin muita keinoja kuin koulutusmäärän lisääminen, jotta akuuttiin lääkärivajeeseen voitaisiin vastata.

–  Tällä hetkellä perusterveydenhuollossa on liian vähän virkoja suhteessa työn määrään. Lisäksi julkisen puolen työn pitäisi olla houkuttelevampaa, jotta lääkärit sitoutuisivat, Rajaniemi sanoo.

–  Esimerkiksi avustavaa henkilökuntaa, kuten sihteereitä, tulisi saada julkiselle puolelle nykyistä enemmän. Työn pitäisi olla myös joustavaa.

Rajaniemen mukaan nimenomaan työn parempi joustavuus vetää lääkäreitä julkiselta puolelta yksityiselle. Esimerkiksi työtunteihin ja omiin potilasmääriin pystyy vaikuttamaan yksityissektorilla enemmän.

Lääkäreiden palkkataso ei hänen käsittääkseen ole avainkysymys yksityisen terveydenhuollon vetovoimassa.

–  En ole sellaista viestiä saanut, että huonommat palkat työntäisivät lääkäreitä pois esimerkiksi perusterveydenhuollosta, Rajaniemi toteaa.

–  Itse näen, että jos perusterveydenhuollossa on asiat hyvin ja riittävästi väkeä tekemässä työtä, veto sieltä pois ei ole niin kovaa.

Osittain julkisen terveydenhuollon pula lääkäreistä on maantieteellinen ongelma. Esimerkiksi joihinkin pikkukuntiin on vaikea houkutella korkeasti koulutettuja ihmisiä.

–  Syrjäseuduille on Suomessa yleisesti aika hankalaa saada akateemisesti koulutettua väkeä, Rajaniemi tuumaa.

–  Toisaalta isoissakin kaupungeissa on pulaa perusterveydenhuollon lääkäreistä. Sitten taas pienemmissä lähikunnissa ei välttämättä ole pulaa lainkaan. En osaa tarkalleen sanoa, mistä tämä johtuu. Arvelisin, että kyse on tyytyväisyydestä työolosuhteisiin, työn määrään ja johtamiseen.

Lääkärivajeeseen on kiinnitetty huomiota myös pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelmassa. Ohjelman mukaan tavoite ihmisten nopeammasta hoitoon pääsystä voidaan saavuttaa noin 1000 lääkärin lisäyksellä perusterveydenhuoltoon.

Hallitus kuitenkin huomauttaa lisäyksen toteutumisen edellyttävän, että ”sote-keskukset ovat nykyistä houkuttelevampia työpaikkoja koko maassa”.

Lääkäriliiton mukaan tuhannen lääkärin lisäykselle ei ole osoitettu resursseja. Puheenjohtaja Rajaniemi toteaa, että resursseja eli rahaa tarvittaisiin lisää sekä alan koulutukseen että terveydenhuoltoon, jos lääkäreitä haluttaisiin kouluttaa lisää.

–  Ensinnäkin koulutettuja lääkäreitä varten pitää olla virkoja. Viime aikoina niitä on perustettu Suomessa hyvin vähän, Rajaniemi sanoo.

–  Jos puhutaan, että lääkäreitä tarvitaan lisää, täytyy pohtia, ollaanko Suomessa valmiita panemaan terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin yhdeksän prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan Suomi ja Islanti ovat Pohjoismaista ainoat, joissa terveydenhuoltomenot ovat alle kymmenesosan bkt:sta. Tieto on vuodelta 2018.

Ylipäätään lääkärikoulutusta tulisi Rajaniemen mukaan miettiä suhteessa tulevaan tarpeeseen.

–  Keskustelun pitäisi keskittyä siihen, mikä on lääkäreiden tarve pidemmällä perspektiivillä. Jos koulutusmääriä lisätään, on koulutukseen oltava riittävät resurssit. Nykyisillä resursseilla koulutuspaikkoja ei voida lisätä, Rajaniemi toteaa.