Kommentti: Kehtaan sittenkin seurata hiihtoa – Johaugin dopingtuomion pituus on oikea

Urheilu

Norjalainen hiihtotähti Therese Johaug asteli tiistaina median eteen vain varttitunti sen jälkeen, kun julkisuuteen oli kerrottu hänen dopingtuomionsa pitenemisestä 18 kuukauteen.

Päätöksen tuomion pidentämisestä teki urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS.

Johaug ei voinut pidätellä tiedotustilaisuudessa kyyneleitään. Pettymys näkyi ja tuntui.

Inhimillisessä mielessä hiihtäjän tuskaa voi vain ymmärtää. Menettäähän hän ensi talven olympialaisetkin, mikä on valtavan suuri tappio.

Se on kuitenkin tällä kertaa sivuseikka.

Tärkeintä on se, että CAS osoitti päätöksellään kykenevänsä seisomaan omilla jaloillaan oikeudenmukaisuuden takana. Se ei taipunut norjalaisten harjoittaman massiivisen painostuksen alla, kuten moni ennakkoon pelkäsi.

Johaugin saamaa tuomiota voi pitää oikeana, reiluna ja perusteltuna.

Johaugin dopingtapaus on ollut alusta alkaen raakaa urheilupolitiikkaa.

Hiihto on Norjassa iso laji, jonka henkinen merkitys koko kansakunnalle on ainutlaatuista.

Supersuositun hiihtotähden käry onkin vuonomaalle eräänlainen kansallinen trauma.

Suomalaisesta perspektiivistä on kuitenkin ollut häkellyttävää seurata, millaisella vimmalla Norjan maajoukkue, lajiliitto, muut urheiluvaikuttajat ja tiedotusvälineet ovat puolustaneet dopingista kärynnyttä hiihtäjää.

Puolueellisuus iski kaikkein pahimmin silmille norjalaisten urheiluviranomaisten antamissa tuomioissa.

Norjan antidopingtoimikunta esitti helmikuussa Johaugille 14 kuukauden kilpailukieltoa.

Siitä näki heti, että Johaugin haluttiin pääsevän helmikuussa Etelä-Korean Pyeongchangissa pidettäviin olympialaisiin.

Norjan keskusurheilujärjestön tuomiovaliokunta oli vieläkin armollisempi. Se lyhensi tuomion 13 kuukauteen.

Norjalaisten vimmaista tähtensä puolustamista ei voi ohittaa olankohautuksella.

Kansainvälisessä hiihtoliitossa (FIS) Norjaa kuunnellaan eikä maan innokasta hiihtoyleisöä haluta millään suututtaa.

Siksi Johaugin käry oli koetinkivi myös FIS:in uskottavuudelle.

FIS kuitenkin päätyi pitämään Johaugin saamaa 13 kuukauden tuomiota liian lyhyenä ja vei asian CAS:iin.

Voi vain arvailla, mikä vaikutus FIS:n toimintaan oli sillä, että muiden maiden hiihtäjät pitivät asiasta älämölöä. Norjaa haluttiin kohdeltavan kuten muitakin.

CAS päätöksessä on kuitenkin nähtävissä ammattimaisuutta. Tunnepuolen seikat jäivät taka-alalle, painoarvoa saivat vastaavat ennakkotapaukset ja urheilijan oma vastuu.

Pelot norjalaisen hiihtokansan raivosta pidentyneen dopingtuomion vuoksi ovat turhia.

Laji on niin syvällä kansakunnan sielussa, ettei se hiihtoa hevillä jätä.

Pahempaa olisi ollut, jos lajin maine olisi likaantunut muiden maiden silmissä. Nyt sitä saatiin ainakin hivenen pelastettua.

Henkilökohtaisesti olin jo valmistautunut siihen, että CAS pitää Johaugin tuomion 13 kuukaudessa. Olin jo päättänyt kirjoittaa kommentin otsikolla ”En enää koskaan seuraa hiihtoa”.

Ja niin olisin todella tehnyt.

Nyt voin kuitenkin onneksi valita toisin. Kehtaan yhä seurata mittelöintiä laduilla.