Koivisto puhui ikävistä asioista suoraan ja vältti ongelmien kaunistelua 

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka pitää perjantai-iltana 93-vuotiaana kuolleen presidentti Mauno Koiviston uran merkittävimpänä saavutuksena irtautumista Suomen ja Neuvostoliiton välisestä ystävyys-, yhteistoiminta- ja avunantosopimuksesta.

Koiviston toisella presidenttikaudella vuonna 1990 Suomi tulkitsi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen artiklat, jotka koskivat Suomen asevarustusta ja Saksaa.

Tämä antoi Suomelle mahdollisuuden todeta YYA-sopimuksen sotilaspoliittisten artikloiden menettäneen merkityksensä, vain hieman ennen Neuvostoliiton romahtamista.

Rauhansopimuksen tulkinta vapautti Suomen YYA-sopimuksen painostavista velvoitteista. Siinä piti toimia nopeasti, salaisesti ja yllättäen.

– Koiviston toiminta tässä tilanteessa osoitti valtiomiestaidon korkeimman luokan osaamista, Tarkka arvioi.

Uutta oli myös se, että Suomi alkoi ottaa aiempaa selvemmin kantaa itänaapurin tapahtumiin.

Neuvostoliiton romahdettua Suomi arvosteli Venäjän ihmisoikeusloukkauksia Etykin periaatteiden mukaisesti sekä ilmoitti esimerkiksi maan vallankaappausyritysten yhteydessä, ettei Suomi hyväksy väkivaltaisia poliittisia muutoksia.

– Oli kutakuinkin ennenkuulumatonta, että Suomi otti näin jyrkästi kantaa Kremlin valtataisteluun. Neuvostoliiton aikana tällainen ei olisi tullut kysymykseen, Tarkka sanoo.

Ulkopolitiikan painopiste siirtyi idästä kohti länttä, ja Suomi hakeutui Euroopan unionin jäseneksi. Suomen jäsenyyshakemus jätettiin Koiviston jälkimmäisen presidenttikauden loppupuolella.

Tarkka arvioi, ettei Koivisto ehkä ollut alun perin kovin ihastunut ajatukseen unioniin liittymisestä, mutta antoi asioiden edetä. Jäsenyyshakemuksen jättämisen jälkeen vuonna 1992 Koivisto ryhtyi myötäilemään valittua linjaa.

Koivisto on myöhemmin kertonut nähneensä unionin jäsenyyden pohjimmiltaan turvallisuuskysymyksenä. Tätä hän ei kuitenkaan paljastanut ennen kuin Suomesta oli tullut EU:n jäsen.

– Jos jo sitä ennen olisi sanottu julkisesti, että jäsenyys on Suomen turvallisuuden kannalta tärkeä, ja jäsenyys ei olisikaan toteutunut, silloin turvallisuusasemamme olisi huomattavasti huonontunut. Koivisto osasi väistää tämän ansan. Se oli aika taitavaa ajattelua, Tarkka sanoo.

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Koivisto oli suurvaltojen takia useammankin kerran ahtaassa raossa.

Risteilyohjusten tulo Eurooppaan hermostutti Neuvostoliittoa, ja suomalaisia painostettiin kulissien takana. Sukelluspallojen myyminen Neuvostoliitolle taas pillastutti Yhdysvallat, ja Suomi oli tässäkin tilanteessa vaikeassa paikassa. 

Tarkka arvioi, että Koiviston varovaiselta ja muodolliselta näyttänyt ulkopoliittinen linja 1980-luvulla on jälkikäteen arvioituna ja uudempien tietojen valossa ollut sittenkin melko viisasta, vaikka hänkin on tämän varovaisuuden takia aiemmin arvostellut Koivistoa.

Sisäpolitiikassa Koivisto korotti nopeasti parlamentarismin vanhaan kunniaansa. Hänen aikanaan presidentin valtaoikeuksia karsittiin ja toimikaudet rajattiin kahteen. 

Poliitikkona Koivisto oli pidetty. Hän saavutti suosiota puhumalla ikävistäkin asioista suoraan ja välttämällä ongelmien kaunistelua. Hänen tyylinsä poikkesi muista poliitikoista ja suomalaisiin tämä vetosi. 

– Tällä tyylinvaihdoksella hän loi poliittisen uransa ja oli hyvin suosittu sekä pääministerinä että presidenttinä, Tarkka toteaa.