Kiky-tunnit vaikeuttavat tes-neuvotteluja, koska kumpikin osapuoli on niistä omalla tavallaan oikeassa – "Pysyväksi tarkoitettu ratkaisu toteutettiin määräaikaisilla sopimuksilla"
Työtaistelujen uhka leijuu muidenkin tes-neuvottelujen yllä kuin sote-alojen, niin kaukana ovat yhä työnantajien ja palkansaajien näkemykset yksin kilpailukykysopimuksen 24 palkattomasta lisätyötunnista.
Teollisuusliiton ja työnantajaa edustavan Teknologiateollisuuden välisestä päänavaajasopimuksesta kiky-tunnit saatiin pois helpohkosti, koska ne olivat erillisessä pöytäkirjassa. Suurimmassa osassa myös muita vientialoja ne jumittavat yhä tes-neuvotteluita, koska pidennys on mukana sopimustekstissä.
Työoikeuden emeritusprofessorin mielestä tulevia ja meneillään olevia neuvotteluita vaikeuttaa se, että kumpikin osapuoli on omalla tavallaan oikeassa kiky-tunneista.
– Perusongelma on, että pysyväksi tarkoitettu ratkaisu toteutettiin määräaikaisilla sopimuksilla, sanoo emeritusprofessori Seppo Koskinen Turun yliopistosta.
Työnantajaliitot katsovat, että työehtosopimuksissa sisällä olevat kiky-tunnit on tarkoitettu pysyviksi, ja palkansaajapuoli katsoo puolestaan, että ne ovat määräaikaisia, koska sopimukset neuvotellaan joka liittokierroksella uudestaan.
Työmarkkinoiden keskusjärjestöt solmivat kilpailukykysopimuksen Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella hammasta purren. Vaihtoehtona sille hallitus tarjosi esimerkiksi niin sanottuja pakkolakeja, joilla olisi muun muassa leikattu lomarahoja, pisimpiä vuosilomia ja sairauslomapalkkaa.
Kilpailukykysopimukseen kirjattiin määräaikaisia kohtia, mutta työajan pidentämiselle ei sopimuksessa ole määräaikaa ja tästä työnantajapuoli pitää kiinni. Koskisen mukaan kilpailukykysopimus oli keskitetty ratkaisu, sillä se oli kaikkien keskusjärjestöjen yhdessä tekemä.
– Nyt keskitettyä ratkaisua ratkotaan liittojen sektorikohtaisten sopimusten kautta. Olisi ollut loogista, että koska kiky-sopimus oli keskusjärjestöjen sopima, keskusjärjestöt olisivat olleet mukana hoitamassa sen loppuun saakka, Koskinen tuumii.