Keskustalaiset puhuivat ydinvoimasta kuin vihreiden äärilaita – edellisen kerran puoluekokous oli Lappeenrannassa Kekkosen vielä eläessä
Keskustan puoluekokous kokoontuu alkavana viikonloppuna Lappeenrannassa. Edellisen kerran keskusta järjesti puoluekokouksensa Lappeenrannassa vuonna 1986.
Tuolloin vuonna 1906 perustettu puolue täytti 80 vuotta, joka oli enemmän kuin tuon ajan ihmisen keskimääräinen elinikä. Lappeenrannan urheilutalolla pidetty puoluekokous oli jo 61. sääntömääräinen. Lappeenrannassa oltiin oltu aiemmin ainakin vuonna 1950.
Osallistujia oli kaikkiaan 5140, mukaan lukien viralliset 2585 ja epäviralliset 2555 osallistujaa. Nyt luku on noin puolet tästä.
Tuolloin, kuten nytkin, keskusta oli hallitus- ja valtiovarainministeripuolue. SDP:n Kalevi Sorsan neljäs hallitus oli historian ensimmäinen koko vaalikauden istunut hallitus. Keskustan voimasalkkuja hallitsivat ulkoasiainministeri, puolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen ja valtiovarainministeri Esko Ollila.
Puoluekokous oli myös viimeinen, jonka aikana presidentti Urho Kekkonen oli vielä elossa. Kekkosen asema elävänä legendana näkyy puoluekokouspöytäkirjan monessa kohdassa, Kekkosen sovintohakuista ulkopoliittista linjaa korostettaessa. Kekkonen kuoli muutaman kuukauden kuluttua elokuun viimeisenä päivänä.
Seuraava hallituspohja herätti myös keskustelua paitsi puoluekokouksessa, myös luonnollisesti koko vuoden mittaan.
Vaikka puolueen puheenjohtaja Väyrynen osallistui seuraavan vuoden 1987 alla niin sanottuun kassakaappisopimukseen, jonka avulla kokoomus olisi 21 vuoden oppositiotaipaleen jälkeen tullut osaksi ei-sosialistista hallitusta, keskustaväen vahvimmat puheenvuorot halusivat jatkaa vasemmistoyhteistyön pitkää linjaa ja pitää ”hyväosaisten puolustaja” kokoomuksen ulkona hallituksesta.
Lappeenrannan puoluekokousten välille tulee melko lailla tarkalleen 36 vuotta. Kokous alkoi 13. kesäkuuta ja päättyi 15. kesäkuuta 1986, kun tämän vuoden päivät ovat 10.–12. kesäkuuta.
Politiikka innosti keskustaväkeä ainakin tietyillä mittareilla silloin enemmän kuin koskaan aiemmin tahi monesti myöhemmin. Aloitteita keskustalaiset olivat tehtailleet puolueelle peräti 639 kappaletta, mikä oli siihenastinen ennätys. Vuoden 2022 puoluekokoukselle aloitteita lähti ”vain” 294.
Puolue joutui selittämään kokousasiakirjassa, että määrän takia vastausluonnoksissa saattoi olla virheitä.
– Aloitteiden käsittelyssä on puoluetoimistossa, sekä ajan että voimavarojen vähyyden vuoksi, voinut sattua kömmähdyksiä. Aloitteiden ryhmittelyssä olisi ollut korjaamista. Itse teksteissä saattaa olla virheitä ja puutteita, joiden oikaisemiseen osastoilla on mahdollisuus valiokuntakäsittelyn aikana.
Pöytäkirjat osoittavat, että puoluetta itseään vanhemmat aktiivit alkoivat käydä jo vähiin. Kunniajäseniksi nimitetyt olivat syntyneet vuosien 1900 ja 1924 välilllä, harvemman ollessa syntynyt kuitenkaan ennen vuotta 1906.
Senioripuolta edusti 93-vuotias puukkomestari Seth Keränen. Yleiskeskustelun tauolla puoluekokouksen ensimmäisenä päivänä kunniajäseneksi jo aiemmin nimetty Keränen luovutti puheenjohtaja Väyryselle tekemänsä puukon.
Pöytäkirjan mukaan ”Väyrynen kiitti hienosta puukosta ja lausui ihmetyksensä siitä, että yli 90-vuotias mies takoo puukkoja ja vieläpä tulee luovuttamaan sellaisen puoluekokoukseen”. Vuonna 1892 syntynyt Keränen kuoli 96 vuoden iässä helmikuussa 1989.
Nuorempi polvi piti esillä samoja asioita, joita voi odottaa myös tältä puoluekokoukselta. Silloin puhuttiin kansalaispalkasta, nykyään puhutaan perustulosta.
Ajatus ja aloite vastikkeettomasta perusturvasta sai emopuolueelta silloin jokseenkin myönteisemmän vastaanoton kuin myöhemmässä toteutuksessa.
Nuoren Keskustan Liitto (NKL) syytti sinipunapuolueita ansioturvapolitiikan kehittämisestä perusturvan kustannuksella. Tällainen loi NKL:n mukaan väliinputoajia esimerkiksi työttömien ja opiskelijoiden keskuudessa.
Puoluehallitus vastasi, että kansalaispalkka negatiivisen tuloveron (perustulomalli sekin) pohjana on hyvä vaihtoehto, mutta ensin tulisi tehdä perusteellinen selvitystyö. NKL:n vaatiman oman kansalaispalkka- tai perustulomallin puolue toteutti vasta 2010-luvun lopussa, joskin vastikkeellisena, eli ei varsinaisena perustulona.
Ympäristö- ja etenkin energia-asiat keskusteluttivat vahvasti. Ydinvoima herätti keskustasydämistä voimakkaita puheenvuoroja yleiskeskustelussa, lähinnä vastaan. Ainoastaan Antti Walling pohjoiskarjalaisesta Kinahmon paikallisosastosta puhui atomienergian puolesta.
Tuoreessa muistissa oli alle kaksi kuukautta aiemmin tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Ydinvoimakriittisyys oli keskustassa kuitenkin vanhempaa, ympäristöherätykseen liittynyttä perua.
Yleiskeskustelussa käytettiin 158 puheenvuoroa. Niistä suurin osa keskittyi totutulla tavalla henkilövaaleihin, mutta poliittisissa kysymyksissä ilmatilan vei energia. Ydinvoimaa vastustettiin suoraan 15 puheenvuorossa, ja epäsuorasti muita energiamuotoja korostamalla noin kymmenessä muussa puheenvuorossa. Kotimaista energiaa korosti moni puhuja.
Tarja Kytölä Konneveden osastosta käytti ainoan fossiilienergiaa, etenkin hiilivoimaa, vastustaneen puheenvuoron.
Energiapoliittisia puheenvuoroja keskustalaiset käyttivät kaikkiaan 28.
Radikaaleimmat vaativat jo olemassa olevien ydinvoimaloiden purkua. Esko Fält Pohjois-Pohjanmaalta totesi, että tämä pitää tehdä mandollisimman pian. NKL:n puheenjohtaja Timo Toropainen vaati luopumisaikataulua ydinvoimalle, kuin myös Joutsan NKL:n osastoa edustanut Mika Huuskola.
Myös tavoiteohjelmaan puolue kirjasi selkeästi ydinvoimavastaisen kannan. Aloitteita aiheesta oli myös useita, ja esimerkiksi Keski-Pohjanmaan nuorten laatimaan aloitteeseen vastaus oli, ettei keskusta hyväksy uusien ydinvoimaloiden rakentamista, ja vaatii nykyisistä voimaloista luopumista niiden vanhentuessa.
Suomen neljä ensimmäistä ydinvoimalaa kytkettiin sähköntuotantoon vuosien 1977–80 ja kaupalliseen verkkoon vuosien 1977–82 välillä. Näiden voimaloiden elinkaarta oli 1980-luvun näkökulmasta jäljellä vielä pitkään.
Puheenjohtajaksi puoluekokouksessa oli vain yksi ehdokas, istuva puheenjohtaja Paavo Väyrynen, joka yksimielisesti taputeltiinkin paitsi jatkokaudelle myös presidenttiehdokkaaksi vuoden 1988 vaaleihin.
Kuten edelliselläkin kerralla, niin myös nyt Lappeenrannan puoluekokouksessa puheenjohtajaksi on ehdolla Väyrynen. Tällä kertaa hän on kisassa haastajan asemasta, sillä istuva puheenjohtaja Annika Saarikko aikoo uusia paikkansa.
Puoluesihteerinä jatkamaan valittiin Seppo Kääriäinen. Sekä Väyrynen että Kääriäinen olivat aloittaneet pesteissään vuonna 1980 ja molemmat jatkoivat vuoteen 1990 asti.
Varapuheenjohtajavaalissa oli hieman draamaakin. Mauri Pekkarinen jättäytyi kisasta pois Esko Ahon hyväksi. Aho taas vetäytyi, jotta varapuheenjohtajapaikka saataisiin Etelä-Suomeen.
Kuudesta ehdokkaasta varapuheenjohtajiksi nousivat Martti Pura, Hannele Pokka ja Juha Pentikäinen.
Yhtäläisyys tämän vuoden puoluekokoukseen löytyy siinä, että myös nyt vuonna 2022 varapuheenjohtajaksi Lappeenrannan puoluekokouksessa pyrkii kuusi henkilöä.
Valitsematta 1986 jäivät Markku Nurmi, Maija-Liisa Lindqvist ja Juhani Tuomaala. Tuomaala oli istuva kansanedustaja, Lindqvist tuleva. Markku Nurmi oli puolueen keskeisiä vaikuttajia kielteisessä suhtautumisessa ydinvoimaan, ja ympäristöministeriön tuleva ylijohtaja. Nurmi ja Tuomaala ovat jo edesmenneet.
Pura oli istuva varapuheenjohtaja, aloittanut vuonna 1984. Tehtävästä luopuivat Marjatta Väänänen ja Ahti Pekkala.
Myöhemmin sekä Pura että Pokka toimivat ministereinä. Pentikäinen toimi Helsingin yliopiston uskontotieteen professorina vuosina 1972–2008. Hänen lapsistaan julkisuudesta tuttuja ovat Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, kansainvälisistä tehtävistä tunnettu Antti Pentikäinen sekä Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen.
Mikael Pentikäinen kävi myös pitämässä isälleen kannatuspuheenvuoron helsinkiläisen NKL:n Lauttasaaren osaston puolesta.
Juha Pentikäinen toimi tehtävässä yhden kaksivuotiskauden, Pokka ja Pura jatkoivat vuoteen 1994.
Eräs asia on voimakkaasti eri tavalla nyt vuoden 2022 puoluekokouksessa kuin se oli vuonna 1986. Silloin Lappeenrannassa kävi tervehdyksensä tuomassa itäblokin maiden ja näiden kommunistihallintojen edustajia.
Paasikiven–Kekkosen linjan mukaiseen reaalipolitiikkaan kuului toimivien suhteiden rakentaminen sekä länteen että itään, ja keskusta olikin rakentanut erityisen tärkeinä pidettyjä luottamussuhteita Neuvostoliittoon ja sen vaikutuspiiriin vahvasti. Viralliset suhteet Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ja Keskustapuolueen välillä oli muodostettu vuonna 1974.
Tervehdyksensä toivat itäblokista Bulgarian, Puolan ja DDR:n eli Itä-Saksan talonpoikaispuolueiden edustajat. Puolueet eivät olleet itsenäisiä, vaan blokkipuolueita, joiden tehtävänä oli tukea maiden kommunistivetoisia sosialistisia yhtenäisyyspuolueita.
Vuonna 2022 Moskovasta johdetun blokin edustajien näkeminen Lappeenrannan puoluekokouksessa olisi vähintäänkin yllättävää.
Veljespuolueista tervehdykset toivat Ruotsin Keskustapuolueen varapuheenjohtaja, Ahvenanmaan keskustan puheenjohtaja sekä kansainvälinen kattojärjestö Liberal International sähkeellä.
Manner-Suomen keskipuolueista sähkeet tulivat myös Liberaaliselta Kansanpuolueelta ja Suomen Kristilliseltä Liitolta.
Vahva katse luotiin tuleviin eduskuntavaaleihin. Tavoitteeksi puolue otti paikkamääränsä nostamisen yli 40:n ja keskustan nousun suurimmaksi ryhmäksi. Vuoden 1983 vaaleissa edustajia oli saatu 38, joka oli pieni lisäys. Edellä olivat kuitenkin SDP 57:llä ja kokoomus 44:llä paikalla.
Hallitusratkaisussa virallinen tavoite oli suurimman puolueen ja pääministerin paikka, eikä mitään kokoonpanoa suljettu pois.
Ottaen huomioon, että tulevana keväänä ei-sosialististen puolueiden johtajat tekivät niin sanotun kassakaappisopimuksen yhteisestä hallituksesta, on ehkä voimakas kontrasti, että monessa puoluekokouksen puheenvuorossa tyrmättiin yhteistyö oikeiston kanssa ja suosittiin keskustan ja vasemmiston pohjaa.
Keskustan Opiskelijaliittoa edustanut myöhempi kansanedustaja Maria Kaisa Aula totesi, että keskustan tavoitteet toteutuvat paremmin yhteistyössä vasemmiston kanssa.
– Julkista sektoria ei saa rajoittaa, hän sanoi pöytäkirjan mukaan.
Pihtiputaan kunnallisjärjestöä edustanut Väinö Kivivuori pamautti vahvasti, että kokoomusta ei pidä ottaa hallitukseen.
NKL:n puheenjohtaja Timo Toropainen esitti punamultaisen hallituspohjan laajentamista vihreisiin.
Myöhemmin puolueen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi noussut eduskunnan nykyinen puhemies, silloin Klaukkalan paikallisosastoa edustanut Matti Vanhanen korosti myös vasemmistoyhteistyötä.
– Uusi kansanrintama kaipaa linjan sisällön määritystä, vaalien jälkeen on tähdättävä maltillisen työväenliikkeen ja Keskustapuolueen hallitusyhteistyöhön, Vanhanen viestitti pöytäkirjan referaatin mukaan.
Helsinkiä edustanut Lauri Kontro, Maaseudun Tulevaisuuden myöhempi päätoimittaja, taas totesi, että keskipuolueeksi mielletty SKL on kaukana keskustasta, eikä siis sikäli olisi otollinen yhteistyökumppani.
Vuoden 1987 vaaleissa keskustan tavoite vaalituloksesta toteutui sikäli, että paikkoja saatiin tyydyttävät neljäkymmentä. SDP oli kuitenkin edelleen suurin puolue 56 paikallaan ja kokoomus tuli seuraavana saaden peräti 9 lisäpaikkaa eli 53 kansanedustajaa.
Kassakaappisopimuksesta nousi jonkinlainen poliittinen kohu sen tultua julki. Presidentti Mauno Koiviston tuella kokoomus palasi hallitukseen ensimmäistä kertaa 21 vuoteen, ja sai vieläpä pääministerin omista joukoistaan. Harri Holkerin hallitukseen nousi myös SDP, keskustan jäädessä pitkästä aikaa oppositioon.
Seuraavissa, vuoden 1991 eduskuntavaaleissa keskusta otti suurvoiton ja nousi uuden puheenjohtajansa Esko Ahon johdolla pääministeripuolueeksi. Kauteen osui Neuvostoliiton hajoaminen, EU-kansanäänestys sekä lama, jonka osasyyksi on useasti osoitettu Holkerin hallituksen tukema vahvan markan politiikka. Keskusta sai siis oppositiosta käsin vahvan otteen SDP:n ja kokoomuksen haastamisen. Vahva kampanja tuotti kelpo tuloksen myös vuonna 1995, vaikka keskusta jätettiinkin silloin oppositioon.
Lähteinä vuoden 1986 puoluekokouksen pöytäkirja sekä vuoden 1986 toimintakertomus, Keskustan ja Maaseudun arkisto.