Lukijalta: On tämä hullua hommaa
Saatoin hieman sensuroida alkuperäistä kommenttia, mutta sanoma oli tämä.
Lause tuli ensimmäistä syksyään seuramme hirvijahdissa mukana olevalta jahtikaverilta. Olimme jälleen kerran VT13:n varressa tilanteessa, jossa hirvi ja koira liikkuivat tien läheisyydessä, ja liikennettä pyrittiin varoittamaan mahdollisesta tienylityksestä.
Mutta hirvet tai koirat eivät olleet se asia, joka häntä eniten ihmetytti. Vaan autoilijat.
Seisot tien varressa huomiovaatteissa. Näytät käsillä hidastamaan ja yrität viestiä, että lähistöllä liikkuu hirvi, mahdollisesti myös koira. Edessä voi olla tilanne, joka vaatii ylimääräistä tarkkaavaisuutta.
Ja silti yllättävän usein yksikään jarruvalo ei syty, saatikka, että jalka edes kevenisi kaasulla.
Sitä alkaa väkisinkin miettiä, missä on ihmisen itsesuojeluvaisto.
Jos tien reunassa on joku varoittamassa vaarasta, eikö ensimmäinen reaktio pitäisi olla ottaa hieman vauhtia pois? Ei metsästäjän pyynnöstä, vaan oman turvallisuuden vuoksi.
Myytti numero 1: Koirat lasketaan irti teiden vieressä.
Tämän kuulee lähes joka syksy. ”Miksi niitä koiria pitää laskea teiden läheltä?”
Yksinkertainen vastaus on, ettei niitä lasketakaan.
Koira lasketaan maastoon, joskus kauaksikin lähimmästä tiestä. Sen jälkeen hirvi tekee omat päätöksensä.
Ja hirvellä on jalat. Se voi jäädä metsään. Se voi siirtyä seuraavaan notkoon. Tai se voi päättää lähteä kohti tietä.
Hirvi määrää suunnan. Koira seuraa.
Kukaan metsästäjä ei voi etukäteen tietää, missä kohtaa hirvi päättää ylittää tien.
Myytti numero 2: Hirvikoira ajaa hirveä ympäri maakuntaa.
Tämäkin kuuluu niihin sitkeisiin käsityksiin, jotka eivät oikein vastaa todellisuutta.
Meilläkään ei ole hirvijahdissa ajokoiria.
Hirvikoiran tehtävä on löytää hirvi ja pyrkiä pysäyttämään se haukkuun. Tavoitteena on, että hirvi jäisi paikalleen ja metsästäjät pääsisivät tilanteeseen hallitusti.
Joskus näin käy, joskus ei.
Kun useita satoja kiloja painava hirvi päättää, ettei tänään jäädä paikoilleen, se myös sitten lähtee.
Ja silloin koira seuraa.
Ei siksi, että se yrittäisi ajaa hirveä tielle tai seuraavaan pitäjään, vaan siksi, että se tekee juuri sitä työtä, johon se on koulutettu.
Tilanteen tahtipuikko on edelleen hirvellä. Hirvi määrää suunnan, ja koira yrittää pysyä mukana.
Joskus matka päättyy muutaman sadan metrin päähän. Joskus muutaman kilometrin päähän.
Ja joskus reitille osuu tie.
Silloin metsästäjät löytyvät tien laidasta varoittamasta liikennettä.
Myytti numero 3: Koirat ovat metsästäjille työvälineitä.
Tämän kuulee joskus suoraan ja joskus rivien välistä.
Että koira on metsästäjälle vain työkalu. Sellainen väline, joka päästetään metsään tekemään työnsä.
Todellisuus on jotain aivan muuta. Ne koirat eivät ole meille työvälineitä. Ne ovat perheenjäseniä.
Ne nukkuvat kotona sohvalla. Kulkevat mukana arjessa. Ovat mukana lenkillä, mökillä ja elämässä ylipäätään.
Moni niistä on ollut rinnalla vuosikausia, nähnyt lasten kasvavan ja ollut paikalla niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Siksi jokainen tienylitys hirven perässä nostaa sykettä myös metsästäjällä.
Emme pelkää vain hirvikolaria. Pelkäämme menettävämme ystävän.
Hirveä seuraava koira elää kuitenkin omassa maailmassaan. Ihminen puhuisi ehkä flow-tilasta. Kaikki huomio on siinä yhdessä eläimessä, jota se seuraa.
Kun hirvi menee tien yli, koira tulee usein samaa jälkeä perässä.
Se ei arvioi liikennettä. Se ei laske auton nopeutta.
Sen mielessä on vain yksi asia. Hirvi meni tästä.
Juuri siksi me seisomme siellä tien reunassa.
Emme suojele vain autoilijoita.
Yritämme suojella myös niitä koiria, joiden toivomme illalla palaavan kotiin, juovan vettä omasta kupistaan ja käpertyvän tuttuun paikkaansa nukkumaan.
Oman seuramme alueella VT13 on tässä suhteessa haastava paikka. Hirviä on paljon, ja tie halkoo niiden luontaisia kulkureittejä. Vaikka jahti suunnitellaan huolellisesti ja turvallisuus edellä, yhtä asiaa ei voi suunnitella pois.
Hirvet ylittävät teitä. Koiran kanssa tai ilman.
Siksi tien varressa näkyy syksyisin oransseihin pukeutuneita ihmisiä. Emme ole siellä huvin vuoksi, emmekä yrittämässä hankaloittaa kenenkään matkaa. Olemme siellä siksi, että joku näki hirven liikkuvan tietä kohti ja ajatteli, että ehkä autoilijaa kannattaa varoittaa.
Silti palkaksi saa välillä torven soittoa, päätä puistelevia katseita tai jopa keskisormen.
Se tuntuu kummalliselta.
Varsinkin silloin, kun yritämme ehkäistä juuri sitä tilannetta, jota kukaan ei haluaisi kokea.
Toinen helposti unohtuva asia liittyy itse hirviin.
Ne hirvet, jotka liikkuvat vuodesta toiseen vilkkaiden teiden varsilla, eivät ole vain metsästäjien asia.
Ne ovat liikenneturvallisuuskysymys.
Hirvi ei kysy, onko jahtikausi käynnissä. Se ylittää tien syksyllä, talvella, aamulla, illalla ja keskellä pimeää yötä.
Jos liikenneturvallisuutta halutaan aidosti parantaa, on myös järkevää kohdistaa metsästystä niihin eläimiin, jotka aiheuttavat suurimman riskin tiellä liikkuville.
Siksi olemme siellä.
Ja siksi minulla on yksi pieni pyyntö.
Kun seuraavan kerran näet oransseihin pukeutuneen ihmisen viittovan tien laidassa, ota jalka hetkeksi kaasulta. Se ei todennäköisesti muuta päivääsi millään tavalla. Menetät ehkä muutaman sekunnin.
Mutta ne muutamat sekunnit voivat estää hirvikolarin.
Ne voivat säästää auton.
Ne voivat säästää koiran.
Ja parhaimmassa tapauksessa ne voivat pelastaa ihmishengen.
Me emme ole siellä turhaan huiskimassa.
Useimmiten yritämme vain varmistaa, että niin autoilijat, metsästäjät, kuin koiratkin pääsevät päivän päätteeksi turvallisesti kotiin.
Kun ilta lopulta hämärtyy ja päivän tapahtumat ovat takana, mekin toivomme kuulevamme sen tutun äänen pihasta, näkevämme kuraiset tassunjäljet eteisessä ja koiran käpertyvän omalle paikalleen nukkumaan.
Se on pieni asia, kun sitä ajattelee.
Mutta samalla se on meille kaikki.
Aja varovasti.
Hattaran, Salaman ja Vienon, sekä kaikkien muidenkin hirvijahtiin osallistuvien koirien puolesta
Marko Kilpeläinen
Toivakan Ruuhi-Lapin Erämiehet Ry:n puheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/