Joulurauhan julistus Turussa on tarkkaa sekuntipeliä
Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla…
Näihin tuttuihin sanoihin päättyvät monen suomalaisen joulukiireet. Kodeissa istahdetaan alas television tai radion ääreen. Joulun tunnelma ja rauha valtaavat mielen.
Joulurauhan julistus Suomen Turusta on jo pitkään ollut vuoden kolmanneksi katsotuin tv-ohjelma heti itsenäisyyspäivän juhlien ja jääkiekon MM-kisojen jälkeen.
Tänäkin jouluna yli miljoona suomalaista silmäparia asettui seuraamaan perinteikästä tapahtumaa.
Tavallisille televisionkatsojille tilaisuuden kaava näyttää varsin lyhyeltä ja yksinkertaiselta: Laivaston soittokunta soittaa, mieskuoro Laulun Ystävät laulaa, protokollapäällikkö Mika Akkanen lukee julistuksen kahdella kielellä.
Kyseessä on kuitenkin sekuntipeli, jonka onnistuminen on monesta tekijästä kiinni.
Kolmen turkulaisen historioitsijan teos Joulurauha Suomen Turusta vie lukijansa julistustapahtuman kiinnostaviin kulisseihin.
Tapani Kunttu, Timo Soikkanen ja Tarja Tuulikki Laaksonen selvittävät kirjassa tapahtuman historiaa ja raportoivat tilaisuuden vuosittaisen valmistelun ja etenemisen vaihe vaiheelta.
Joulurauhan julistus on vanha skandinaavinen tapa, joka on ollut käytössä Suomen ohella myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Inkerinmaalla. Turussa joulurauha on julistettu keskiajalta lähtien, mutta perinteen tarkka aloitusvuosi ei ole tiedossa.
Keskiaikaisissa kaupungeissa yleinen tapa oli ”uloshuutaa” viralliset kuulutukset ja tilannerauhat raatihuoneen ikkunasta tai parvekkeelta. Näihin rauhoihin kuuli myös joulurauha.
Joulurauhan julistuksella kaupunkien asukkaita kehotettiin yksimielisyyteen ja joulujuhlan kristilliseen vastaanottoon. Jouluaikaan tuli käyttäytyä sopuisasti, riitaa haastamatta.
Joulurauhan vallitessa tehdyistä rikoksista määrättiin kaksinkertainen sakko – käyttökelpoinen idea nykypäivänäkin?
Joulurauhan julistaminen ei ole turkulaisten yksinoikeus, vaan julistustilaisuuksia järjestetään edelleen monissa muissakin suomalaiskaupungeissa.
Vuonna 1935 alkanut radiointi ja vuodesta 1962 toteutettu televisiointi ovat kuitenkin tehneet Turun tapahtumasta kaikkien suomalaisten yhteisen joulurauhan – huolimatta siitä, että julistuksessa toivotetaan riemullista joulujuhlaa kaikkien kansalaisten sijaan ”kaupungin kaikille asukkaille”.
Vuosien varrella muut kaupungit ovat yrittäneet havitella Turulta virallisen joulurauhan julistajan asemaa. Sotajouluna 1943 joulurauha julistettiinkin tuntemattomaksi jääneestä syystä Raumalta.
Yleisradio on moneen otteeseen empinyt, jatkaako se tapahtuman televisiointia. Välillä tilaisuuden ympärille on yritetty kehitellä jos jonkinlaista karnevaalia, mutta turkulaiset ovat halunneet pitäytyä tapahtuman perinteisessä, koruttomassa muodossa.
Vaikka joulurauhan julistaa virallisesti Turun kaupunki, suuri huomio kohdistuu luonnollisesti tilaisuuden näkyvimpään henkilöön, joulurauhan julistajaan.
Joulurauhan julistaminen kuului pitkään kaupungin maistraatinsihteerin virkatehtäviin. Kun maistraatit siirtyivät kaupungeilta valtiolle, tehtävä oli annettava uudelle virkamiehelle.
Sen jälkeen julistajina ovat toimineet kaupunginsihteeri, kaupungin kansliapäällikkö ja viimeksi protokollapäällikkö.
Viime vuosisadan alusta tähän päivään julistuksen on varmuudella lukenut 18 eri henkilöä. Useammin kuin kukaan muu julistajana on toiminut kansliapäällikkö Paavo Heinonen, yhteensä 18 kertaa.
Vuodesta 2013 lähtien arvokkaan tehtävän on suorittanut protokollapäällikkö Mika Akkanen.
Vaikka itse julistuspuhe on lyhyt, vain parin minuutin mittainen, julistajat valmistautuvat tehtävään huolellisesti. Harjoittelu alkaa jo kuukausia etukäteen.
Koska kyseessä on julistus, ei oikoluku, tärkeintä on lukea teksti selkeästi ja riittävän hitaasti. Julistuksen ruotsinkielisen version oikeaa ääntämystä julistajat ovat petranneet jopa professorien johdolla.
Kaikki kirjaan haastatellut joulurauhan julistajat kertovat varsinkin ensimmäisen julistuskerran aiheuttaneen suurta jännitystä. Pahin pelko on äänen käheytyminen tai jopa sen menettäminen.
Kerrotaan, että vuosina 1969–1976 julistajana toiminut Harri Hirvonen olisi kulkenut viikkokausia kaulahuivi kaulassa, jotta säästyisi flunssalta.
Jouko K. Lehmusto puolestaan sairastui keuhkokuumeeseen ennen ensimmäistä julistuskertaansa, mutta ehti parantua juuri aatoksi.
Muitakin jännitysmomentteja tehtävään liittyy. Julistajan on varottava askeleitaan, sillä julistuspaikkana toimiva Brinkkalan parveke on liukas ja sähköjohtoja risteilee sinne tänne.
Pergamenttikäärö saattaa unohtua kotiin, ja yleisön eturiviin asettunut anoppikin voi aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Vuosien varrella julistustapahtumaan on mahtunut koomisiakin hetkiä, jotka naurattavat ainakin jälkeenpäin. Eräänä jouluna 1980-luvun lopulla Vanhan Raatihuoneen automaattiset palohälyttimet alkoivat soida kesken julistuksen – onneksi aiheetta.
Sääolot ovat koetelleet erityisesti Laivaston soittokunnan soittajia. Haasteita aiheuttavat varsinkin kovat pakkaset.
Vaskisoittimiin on joskus lorautettu jäätymisen estämiseksi spriitä. Joskus taas soittokunta on soittanut linja-autosta, jonka ovet avattiin soiton ajaksi.
Muutamina jouluina soittajat saivat avukseen kaasulämmittimet. Niistä saatu hyöty oli tosin kyseenalainen: takarivin soittajille lämmittimistä ei ollut juurikaan apua, kun taas etummaisten puhaltajien manttelit olivat vähällä kärähtää.
Nykyisin vaskisoittimet saadaan toimimaan venttiilikoneiston ympärille kiedottavilla patterilämmittimillä, ellei pakkanen ole liian kova.
Jouluaattona puolenpäivän aikaan televisionkatsoja voi jännittää esimerkiksi seuraavia tapahtuman yksityiskohtia:
Toimivatko Laivaston soittokunnan soittimet, jos on kova pakkanen, lumi- tai vesisade?
Ehtiikö soittokunta soittaa Jumala ompi linnamme -virren loppuun ennen kuin tuomiokirkon kellot alkavat lyödä kello kahdentoista merkiksi?
Pysyvätkö Brinkkalan parvekkeen ovet auki, jos sää on tuulinen?
Onko Mika Akkanen säästynyt flunssalta vai joudutaanko turvautumaan varamieheen?
Pirahtaako julistajan matkapuhelin soimaan kesken julistuksen?
Luultavasti – ja toivottavasti – kaikki sujuu tänä vuonna yhtä hyvin kuin aina ennenkin, ja joulurauha laskeutuu Suomen Turkuun ja koko maahan.
Tapani Kunttu, Timo Soikkanen, Tarja Tuulikki Laaksonen: Joulurauha Suomen Turusta. Kuninkaanvallasta ekumeeniseen rauhanvetoomukseen. Otava, 184 s.
Kuvateksti korjattu 26.12. klo 23.45.