Joka kymmenes verkkoyhtiö hakee lisäaikaa sähkön toimintavarmuuden varmistamiseen

Tulevaisuudessa sään aiheuttama sähkökatkos saa kestää taajamissa korkeintaan kuusi tuntia ja haja-asutusalueillakin sähköjen pitää olla kunnossa 36 tunnissa.

Sähkömarkkinalain mukainen siirtymäaika ulottuu portaittain aina vuoden 2028 loppuun saakka.

Lakimuutoksen myötä verkkoyhtiöillä on mahdollisuus hakea enintään 8 vuoden siirtymäaikaa lain vaatimalle tasolle pääsemiseksi.

Siirtymäaikaa Energiavirastolta ovat jo hakeneet Savon Voima, Järvi-Suomen Energia, PKS Sähkönsiirto, Leppäkosken sähkö, KSS Verkko, Vatajankosken sähkö, Lankosken sähkö ja Rantakairan Sähkö.

Suomen sähkönsiirrosta vastaa 77 yhtiötä, joten lisäaikaa anoo joka kymmenes firma. Lisäaikaa hakeneiden yhtiöiden verkoista suuri osa on haja-asutusalueilla.

– Jos kaupungeissa verkkoa on asiakasta kohden 10–15 metriä, niin maaseudulla se on 150 metriä. Sen myötä uudet vaatimukset tulevat niille kalliimmiksi, Energiaviraston Veli-Pekka Saajo toteaa.

Maakaapelin nimiin vannotaan etenkin kaupunki- ja taajama-alueilla, mutta muitakin keinoja on olemassa.

– Asiakkaan kannalta on aivan sama, miten sähkönsaanti varmistetaan. Johtoalueen reunojen hoitaminen parantaa sähkönsaannin varmuutta, sähkölinjoja tuodaan tienvarsiin ja automatiikka kehittyy koko ajan. Paikallisen varavoiman avulla voidaan välttää asiakaskohtaiset pitkät sähkökatkot, johtaja Kenneth Hänninen Energiateollisuudesta pohtii.

Suurin osa kuluttajien kokemista sähkökatkoista syntyy ilmassa kulkevissa kaapeleissa keskijänniteverkossa.

Vuoden 2016 lopussa keskijänniteverkoista oli maan povessa 19 prosenttia. Tavoite on 47 prosenttia vuoteen 2029 mennessä.

– Kovia tavoitteita ne ovat, mutta verkkoyhtiöiden kehittämissuunnitelmien perusteella tavoitteiden toteuttaminen on mahdollista. Maakaapeloinnin lisäksi muitakin toimenpiteitä on tehty. Laissa ei ole lähdetty rajoittamaan sitä, millä keinoin tavoitteisiin päästään, huomauttaa Veli-Pekka Saajo.

Sähköverkon toimintavarmuuden takaamiseksi maakaapeli on varma vaihtoehto, mutta ongelmaksi nousevat kustannukset.

Keskimäärin maakaapelointi maksaa noin 55 000 euroa kilometriltä, mutta hankalissa olosuhteissa kustannukset voivat tuplaantua.

– Osa yhtiöistä on jo ilmoittanut, että he uudistavat jatkossa verkkoja ainoastaan maakaapeloinnilla. Parhaissa olosuhteissa se on hyvinkin edullinen ratkaisu. Vastaavasti harvaan asutulla reuna-alueella ja huonossa maastossa maakaapelin rakentaminen tulee todella kalliiksi, Energiateollisuuden Kenneth Hänninen arvioi.

– Eri yhtiöillä on erilaisia strategioita tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Sähköyhtiöt kaapeloivat ensisijaisesti taajamia ja varmistavat sähkön toimitusvarmuuden siellä, Hänninen jatkaa.

Sähkönsiirtoverkon hinnoittelua ja toimintaa valvova Energiavirasto seuraa verkkoyhtiöiden kehittämissuunnitelmia ja toteutuneita investointeja.

Vuotta 2029 kohti mentäessä suoritetaan myös ”välitilintarkastuksia”.

– 2019 katsotaan, ovatko yhtiöt päässeet 50 prosentin tasoon annetuista tavoitteista. Vuonna 2023 pitää yhtiöiden olla jo 75 prosentin tasossa. Investoinnit suunnitellaan ja toteutetaan pitkällä aikataululla, johtaja Veli-Pekka Saajo huomauttaa.