Israelin ja palestiinalaisten kahden valtion mallia on yritetty saada aikaan vuosikymmeniä – ratkaisu ei ole edes lähellä
Israelin ja palestiinalaisten suhteisiin on vuosikymmeniä haettu turhaan ratkaisuksi kahden valtion mallia. Radikaali-islamistisen Hamasin raa’an hyökkäyksen ja Israelin vastaiskun jälkeen neuvottelupöytiin tuskin hetimiten istutaan. Juuri nyt puhuvat aseet ja sotilaat.
Onko YK:n linjaama toteutustapa ylipäätään mahdollinen edes näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa – ja miten tällainen voisi onnistua?
Suomi osana Euroopan unionia on yhä sitoutunut kahden valtion malliin, kuten kansainvälinen yhteisö laajalti muutoinkin. Nähdään, että parhaiten alueen vakautta edistäisi, jos sekä Israel että Palestiina olisivat itsenäisiä valtioita.
Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki toteaa painokkaasti, että kahden valtion malli on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu molempien osapuolien kannalta.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että malli välttämättä toteutuisi, pohtii puolestaan konfliktinratkaisujärjestö CMI:n ohjelmajohtaja Ville Brummer.
– Mallin toteuttamiskelpoisuutta epäillään enemmän ja vähemmän eri puolilla. Ajatellaan, että kahden valtion malli olisi toivottava, mutta se ei ole mahdollinen, hän sanoo.
Ulkoministeriön Lähi-idän yksikön päällikkö Riikka Eela pitää kahden valtion mallin hyvin tärkeänä elementtinä sitä, että palestiinalaisille pystyttäisiin takaamaan elinkelpoinen alue. Siis sellainen, jossa palestiinalaiset pystyisivät kehittämään yhteiskuntaa, jolla olisi myös taloudelliset edellytykset menestyä.
Ruohomäki tähdentää myös, että jos ylipäätään joskus päästäisiin todelliseen neuvottelutilanteeseen, olisi se epäsuhtainen. Israel on vahva valtio, ja pöydän toisella puolella olisi palestiinalaisten altavastaajien hallinto.
Ainakin teoriassa olisi mahdollista, että alueella olisi yksi valtio, jossa sekä palestiinalaiset että israelilaiset eläisivät.
Yhtenä ongelmana on, että osapuolten luottamus toisiinsa on heikko. Myös israelilaisilla ja palestiinalaisilla on keskuudessaan eriäviä näkemyksiä, millainen ratkaisu ylipäätään olisi mahdollinen ja miten siihen tulisi pyrkiä.
– On erilaisia radikaalielementtejä molemmin puolin, jotka vetävät mattoa alta omiltaan, minkä ehtivät. Israelissa äärioikeisto ja palestiinalaisten puolella radikaali-islamistit, Ruohomäki sanoo.
Olisiko ulkovaltojen, esimerkiksi Yhdysvaltojen tai EU:n mahdollista auttaa ratkaisun syntymistä, vaikka siitä ei tähän mennessä ole tullut mitään?
Kansainvälisen yhteisön tulisi Ruohomäen mielestä pystyä puhumaan yhdellä äänellä ja selkeällä viestillä:
– Nyt on pojat semmoinen juttu, että tässä ei ole muuta ratkaisua kuin kahden valtion malli, hän havainnollistaa.
Vaikka Euroopan unionilla on periaatteessa yhtenäinen kanta kahden valtion mallista, on EU:n sisälläkin painotuseroja suhteessa Israeliin ja palestiinalaisiin.
Presidentinvaaleihin valmistautuvan Yhdysvaltain sisäpoliittinen tilanne on jo vuosia ollut epävakaa, joten valtion kyky edistää pysyvää ratkaisua Lähi-idässä on kyseenalainen.
– Jotta voi olla uskottava, pitäisi olla politiikassaan puolueeton ja johdonmukainen. Yhdysvaltain tuki, vaikka kahden valtion mallia kannattavat, on aika poukkoilevaa, ja se rapauttaa ulkoista painetta, kuvailee Ruohomäki.
Hänen mukaansa alueella katsotaan Yhdysvaltain suuntaan.
– Israel laskee Yhdysvaltojen turvatakuisiin, ja palestiinalaiset odottavat, että Yhdysvallat ottaisi vahvemmin johtajuutta.