Ihmiskunnan suurin askel? – tästäkin jo 60 vuotta, keskustakonkari muistelee poikaporukan ällistystä

Ensimmäinen avaruudessa käynyt ihminen vieraili myös Suomessa.
Historia

Yhdysvaltalainen Neil Armstrong otti kuuluisan pienen askeleen ihmiselle, mutta suuren askeleen ihmiskunnalle Kuun pinnalle kesällä 1969. Tätä ennen suurin askel ihmiskunnan avaruusaikaan kasvun historiassa tapahtui saman vuosikymmenen alussa, tasan kuusikymmentä vuotta sitten.

Jos olit jo syntynyt, niin missä olit, kun Juri Gagarin lensi ihmisen ensimmäisen avaruuslennon?

Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja, silloin 14-vuotias Timo Kalli seurasi tapahtumaa silmä kovana taivaankannen alla.

– Niin ihmeelliseltä ja kaukaiselta tuntui. Ja kun oli tiedossa, että raketti jossain vaiheessa näkyy taivaanrannalla, sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa, Kalli sanoo osuvasti.

– Pikku pilkahdus nähtiinkin sitten ja olihan se hienoa.

Koulupoikien mielikuvitus lensi raketin lailla.

– Mietittiin, mitä tästä voi seurata. Mitä vaikka Kuussa mahtaa olla, onko eläviä olentoja, millainen luomakunta on siellä. Jokaisen mielikuvitus laukkasi ja keskenämme vaihtelimme ajatuksia ja kuvitelmat juoksivat niin, ettei niiden perässä ehtinyt pysyä.

Avaruuskilpa oli täydessä vauhdissa jo 1950-luvulla. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kilpailivat saavutuksista keskenään toisen mennessä vuoron perään toisen ohi.

Ensimmäisenä avaruuteen pääsi tosin natsi-Saksa. V2-ohjus ylitti avaruudeksi määriteltävän rajan jo vuonna 1944. Seuraavat saavutukset olivat, kun Yhdysvallat heijasti radiosignaaleja Kuusta 40-luvun lopussa, ja ensimmäinen Maan radalle kiertämään päässyt objekti oli Neuvostoliiton Sputnik-luotain vuonna 1957.

Kuukausi tämän jälkeen neuvostotieteilijät lähettivät ensimmäisen eläimen, Laika-koiran avaruuteen. Ensimmäinen kädellinen avaruudessa oli yhdysvaltalaisten lähettämä Ham-simpanssi 31. tammikuuta 1961.

Gagarin lehdistötilaisuudessa Helsingissä vuoden 1961 Suomen-vierailullaan. (Wikimedia Commons / Arto Jousi / Suomen valokuvataiteen museo / Alma Media / Uuden Suomen kokoelma)

Sitten oli Neuvostoliiton vuoro pistää paremmaksi. Ensimmäinen ihminen pääsi avaruuteen 12. huhtikuuta 1961.

Juri Gagarin valikoitui tehtävään tarkan valintaprosessiin jälkeen. 27-vuotiasta Neuvostoliiton armeijan koelentäjää pidettiin paitsi fysiologialtaan myös psykologialtaan sopivana. Hänen ei katsottu esimerkiksi hakevan tulevasta saavutuksestaan liiemmin henkilökohtaista kunniaa.

Perusteellisten kokeiden jälkeen Gagarin voitti samaan kosmonauttiohjelmaan valitun German Titovin, ilmeisesti vanhempiensa taustan ansiosta. Myös Titov pääsi myöhemmin avaruuteen, historian neljäntenä ihmisenä. Ensimmäinen, joka kiersi Maan oli juuri Gagarin ainoaksi jääneellä avaruuslennollaan, Titov oli toinen Maan kiertänyt.

Gagarinin lento oli Neuvostoliiton Vostok-avaruusohjelman ensimmäinen. Ohjelmaa seurasi vuonna 1964 Voshod-ohjelma, ja tätä Kuuhunkin tähdännyt Sojuz-ohjelma. Avaruusohjelmat olivat tiivis osa suurvaltojen varustelukilpaa, rakettitekniikalla kun oli avaruustieteiden ja symboliarvonsa lisäksi myös sotilaallisia sovellutuksia. Mannertenväliset ohjukset kun käyttivät vastaavaa teknologiaa kuin avaruusraketit.

Kylmä sota ja varustelukilpa ei osunut nuoren Timo Kallin silmiin.

– Ei pojankloppi ymmärtänyt silloin ollenkaan suurvaltojen jännitteestä, kiinnostus kohdistui pinnalla näkyviin asioihin, raketin seuraamiseen, mitä siellä tapahtui ja mitä ehkä tapahtuu seuraavaksi.

Gagarin olisi saattanut olla vuoden 1961 saavutuksensa lisäksi myös ensimmäinen ihminen Kuun pinnalla.

Neuvostoliiton rakettiteknologian kehitys oli käytännössä Sergei Koroljovin harteilla. Hän oli suurvallalle yhtä merkittävä yksilö kuin Wernher von Braun oli Yhdysvaltojen rakettikehitykselle. Yksinkertaisesti pääinsinöörin nimellä tunnettu Koroljov vain ehti kuolla epäonnistuneen leikkauksen komplikaatioihin vuonna 1966, eivätkä hänen seuraajansa onnistuneet kehittämään kuurakettia.

Jos rakettikehitys olisi onnistunut, Gagarin olisi ollut itseoikeutettu ensimmäinen Kuun pinnalle astunut neuvostoliittolainen. Toisin kävi, ja kaikki Kuun pinnalla käyneet ovat Yhdysvaltojen kansalaisia.

Itse lento ei sujunut Gagarinilta ongelmitta. Huoltomoduuli pysyi laskeutumisvaiheessa kiinnitettynä kapseliin vaijerirykelmässä, joka ei irronnut suunnitelmien mukaisesti. Ilmakehään tullessaan kapseli alkoi pyöriä hallitsemattomasti. Muutama minuutti myöhemmin pyörimiskitkan aiheuttama kuumuus poltti vaijerit poikki ja alus oikaisi itsensä.

Timo Kalli seurasi Gagarinin avaruuslentoa 14-vuotiaana koulupoikana. Pieni pilkahdus raketista näkyikin taivaanrannassa. (Jaakko Martikainen)

Seitsemässä kilometrissä automaattinen heittoistuin aktivoitui, ja Gagarin jatkoi laskeutumistaan laskuvarjon avulla.

Hän laskeutui pellolle, jossa oli useita ihmisiä.

– Kun he näkivät minut avaruuspuvussani ja kävellessäni mukana raahautuvan laskuvarjon kanssa, he alkoivat perääntyä peloissaan. Kerroin heille, ettei tarvitsisi pelätä, olen neuvostoliittolainen, kuten hekin. Laskeuduin juuri avaruudesta ja minun täytyy löytää puhelin soittaakseni Moskovaan, Gagarin kertoi myöhemmin.

Gagarinista tuli maailmankuulu. Hän kierteli ympäri maailmaa edustustehtävissä, ja oli nyt liian arvokas vaarannettavaksi koe- tai avaruuslentotehtävissä. Vuodesta 1962 lähtien hän toimi Neuvostoliiton kansanedustajana ja työskenteli myös kosmonauttien johtajana. Hän yleni everstin arvoon asti.

Suomessa Gagarin kävi heti kesäkuussa vuonna 1961. Hän saapui ensin Helsinkiin ja osallistui sitten Suomi–Neuvostoliitto-seuran ystävyysjuhlille Kemissä. Hän kierteli myös muualla. Uudemman kerran hän kävi Suomessa vuonna 1962 kansainvälisillä nuorisofestivaaleilla.

Saatu lentokielto masensi Gagarinia. Lopulta hän kuitenkin pääsi mukaan koelennoille, mutta tämä koitui hänen kohtalokseen.

Juri Gagarin kuoli lento-onnettomuudessa 27. maaliskuuta 1968 ollessaan Vladimir Serjoginin kanssa koelennolla MIG-15-koneella.

Gagarinin mukaan on nimetty kraateri Kuun kääntöpuolella, asteroidi, jääkiekkoliiga KHL:n pokaali sekä kosmonauttien koulutuskeskus.

Lähteet:

Ursa

Helsingin Sanomat (6.3.1996)

Ilta-Sanomat (30.6.2015)