Homovastaiset puheet ajoivat pois, mutta Aleksi Koivisto palasi kirkkoon – nyt hän kertoo, miksi

Kirkko

Ehkä ennen kaikkea kiinnostaa se yhteisöllisyys. Sitä tarvitaan tänä aikana yhä enemmän, että on jotain, joka kokoaa ja kutsuu yhteen.

Näin toteaa takaisin evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi liittynyt vaasalainen Aleksi Koivisto.

Koivisto erosi kirkosta noin kahdeksan vuotta sitten. Hän oli aiemmin ehtinyt olla aktiivinen seurakuntalainen synnyinpitäjässään Ähtärissä. Rippikoulut tuli käytyä ja isosena oltua, ja partiotoiminta oli seurakunnan järjestämää.

Arvoristiriidat ajoivat lopulta pois.

Noihin aikoihin moni muukin jätti kirkon, jonka piiristä nousi esiin vahvoja konservatiivisia ääniä. Päivi Räsäsen (kd.) kommentit ja muut vastareaktiot samaa sukupuolta olevien avioliittoa kohtaan saivat vapaamielisemmät vieroksumaan kirkkoa. Niin myös Koiviston.

Aleksi Koivisto on avoimesti homoseksuaali eikä kokenut olevansa hyväksytty konservatiivisessa kirkossa.

– Ajattelin, että jos kirkko on niin konservatiivinen, ettei hyväksy minua ja syrjii homopareja, niin paskaako tässä jäämään. Taloudellinen puoli oli toinen. Haluanko antaa varojani organisaatiolle, joka syrjii homopareja ja muita. Lahjoitan mieluummin hyväntekeväisyyteen sellaisille tahoille, jotka jakavat samat arvot kuin minä.

Koivisto liittyi kirkkoon sunnuntaina 8. kesäkuuta. Hän piti sen kunniaksi verkkojuhlat. Koiviston kaverit pääsivät seuraamaan Teams-webinaarin välityksellä, kun tämä lähetti liity-kirkkoon.fi-sivun lomakkeen.

– Kirkosta erotaan joko hiljaisesti ja nopeasti tai kiukkuisesti. Nyt kun liityin takaisin, olisi se ollut hirveän juhlaton tapahtuma. Ajattelin, että järjestän verkkowebinaarin kavereille.

– Laulettiin oikein pari virttäkin, pidin pienen puheen, ja TikTok-pappina tunnettua Petja Kopperoistakin olin pyytänyt linjoille käymään, että voi kannustaa, että miksi liittyä takaisin.

Nyt Koivisto seuraa odotuksella, miten seurakunta toivottaa palaajan takaisin.

Hän pitää tärkeänä, että palaajat huomioidaan. Muuallakin aktiivinen Koivisto kertoo olevansa järjestöihmisenä jäsenkehittäjä, jota kiinnostaa, mitä jäsenyys käytännössä tarkoittaa ja mitä sillä saa. Jäsenyys on jokaisen organisaation keskeinen asia myös organisaation itsensä kannalta.

– Millaista toimintaa on ylipäätään, ja erikseen vaikkapa meille kolmekymppisille? Lapsi-, perhe- ja nuorisotoiminta sekä ikääntyneiden toiminta tunnetaan, mutta on kiinnostavaa nähdä, miten kirkko pyrkii puhuttelemaan meitä kolmekymppisiä.

– Olisi fiksua, jos seurakunta järjestäisi vaikkapa kirkkoon liittyneiden brunsseja tai aamupalakahveja tervetulotoivotuksena.

Koivisto ideoi myös ”aikuisten rippileirejä”.

– Nostalgiaa, musiikkia ja yhdessäoloa. Siellä pääsisi keskustelemaan elämästä vähän kypsemmin. Sellainen olisi hieno kokea.

Koivistoa kiinnostaa vaikuttaa kirkon sisällä sekä arvopohjaisesti että käytännön toimintaan. Hän katsoo jo vuonna 2026 edessä oleviin seurakuntavaaleihin, ja toiminnan kehittämiseen on ideoita.

Palanneille voisi olla omaa toimintaa, ja vaikkapa sinkuille voisi olla esimerkiksi sinkkusählyä.

– Kirkolla on mielenkiintoiset resurssit ja tärkeä vaikuttava asema yhteiskunnassa. Ideoita on, miten organisaatiota saisi ketterämpään suuntaan. Kirkkopolitiikka vaikuttaa vielä jähmeämmältä kuin kuntapolitiikka, mutta tämä on vain minun mielikuvani. Aloitan nyt jäsenyysmatkan, on kiva mennä seuraamaan, miten kaikki tapahtuu.

Koivisto on aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Pitkän linjan keskustalainen on toista kauttaan Vaasan kaupunginvaltuutettuna. Aiemmassa työssään Suomen Kylät ry:n toiminnanjohtajana hän on myös tullut monille tutuksi. Elokuussa hän aloittaa Pohjanmaan kauppakamarin koulutus- ja jäsenpalvelupäällikkönä.

Onko kirkko todella muuttunut niin paljon, että vapaamielinen tai homosuhteessa elävä ihminen voi palata sen jäseneksi?

– On se liberalisoitunut minun mielestäni, Koivisto vastaa.

– Piispainkokousten ynnä muun perusteella näyttää, että kirkko on itsekin herännyt siihen, että porukkaa menetetään ja jäsenistöä tarvitaan.

Koiviston omakin ajattelu on muuttunut.

– Tarvitaan meitä erilaisesti ajattelevia. Jos kaikki liberaalit tai edistyshenkiset jättävät kirkon, sinne jäävät vain ne taantumukselliset.

Koivisto toteaa, että liberaalimmissa piireissä on ihme, jos joku vielä kuuluu kirkkoon. Toisaalta muitakin palaajia on. Kotikasvatuskin vaikuttaa joko niin, että tapakristittynä pysytään, tai sitten, jos vanhemmat eroavat kirkosta, lapsetkaan jäseniksi tuskin jäävät.

Koiviston oma poikaystävä on pysynyt kirkon jäsenenä, ja tämän perhekin käy kirkon tilaisuuksissa. Koivisto ja kumppani ovat myös käyneet useissa tilaisuuksissa, kuten sateenkaari- ja euroviisumessuissa Vaasassa tai tunturimessussa Lapin-matkalla.

Omatuntokin alkoi sanoa, että takaisin pitää liittyä, kun kirkon tilaisuuksissa on tullut käytyä.

– En minäkään tiedä edes kaikista lähimmistä ystävistä, kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei, mutta jotkut kyllä tuovat sen esille. Kun on käyty kauneimmissa joululauluissa, ovat muutamat sanoneet, että minä tämän maksan, ja sinä olet vain käymässä, Koivisto naurahtaa.

Kun ystävä pyysi lapsensa kummiksi, tuli takaisin liittyminen ajankohtaiseksi aivan konkreettisesti.

Suhtautumisessa kirkkoon ratkaisevat toki monet asiat. Kirkko ei ole pelkkää avioliittokiistelyä tai liberaali–konservatiivi -identiteettipolitiikkaa. Arvoyhteisö se ilman muuta on.

Koivistolle kirkon arvoissa tärkeää on yhteisöllisyys, mutta myös esimerkiksi viesti armollisuudesta

– Nuorilla on nykyään niin paljon statusstressiä, mielenterveysongelmia, haasteita jaksamisen kanssa ja ilmastoahdistusta, tulevaisuususko puuttuu. Siitä on uutisoitukin, kuinka yhä useammat nuoret hakevat lohtua ja turvaa uskonnosta. Ei ehkä nojatakaan vaikkapa päihteisiin.

Sukupuolten välillä tässä on selkeää eroavaisuutta, joka ehkä kertoo yhteiskunnan segregaatiosta. Nuoret miehet ovat yhä enemmän seurakunta-aktiiveja, kun taas naisten liberaalimpaan kuplaan tällainen ei mahdu. Nuorten miesten kupla voi olla samalla konservatiivisempi, seurakunnassa tai sen ulkopuolella.

Koivisto toivoo tällaisen jaon tasoittuvan. Vaikkapa seurakunta voi tarjota tähän väylän.

Pohjanmaa ja kirkko kuulostavat ulkopuolisiin korviin yhdistelmältä, joka ei voi olla kovin vapaamielinen. Koivisto katsoo, että mielikuva ja todellisuus eivät aivan kohtaa.

– Todella vähän tulee mitään syrjintätilanteita, vaikka olemme julkihomo pariskunta. Maailma on muuttunut, vuonna 2025 alkaa olla normaalia, että jokaisesta kaveriporukasta tai perheestä löytyy homo, lesbo tai bi, eivätkä täälläkään kaikki asu ydinperheissä. Moninaisuus on tullut lähemmäs ihmisiä ihan arjessa.

Vanhoja ennakkoasenteita on kuitenkin jäljellä.

– Välillä kyllä säpsähtää tai ihmettelee vaikkapa Ilkka-Pohjalaisen kommenttipalstaa tai Facebookia selatessa. Jos siellä keskustelee vaikkapa homoparien avio-oikeudesta, voi tulla aivan ihmeellistä vihakommenttia.

– Kasvokkain tällaisia ei puhuta, mutta somessa voi olla aika rumaa tekstiä. Vanhempi kansa ei ehkä niin mieti, mitä sinne nettiin kirjoittelee. Se välillä yllättää, Koivisto toteaa.

Vaasassa evankelis-luterilainen seurakunta on ollut mukana Prideilla, kirkkopuistikolla näkyy sateenkaarilippuja. Sateenkaarimessuja on järjestetty. Uuden kirkkoherran aikana näistä on tosin alettu pakitella, mikä on herättänyt ihmetystä ja keskustelua.

Samalla, kun Koivisto on liittymässä joissain asioissa kipuilevaan kirkkoon vaikuttamaan sen suuntaan, hän korostaa, että juurevuudessa, arvoperimässä ja perinteissä on paljon pysyvyydessään vetoavaa. Se ei poissulje edistystä.

Koivisto ajattelee, että hänellä on matkallaan eri vaiheita. Hän jätti kirkon, ja palaa nyt sen piiriin yhteiselle matkalle. Hän odottaa tulevaa avoimin mielin.

Koivisto haastaa kirkkoa heti juuri jäsenyysasiassa.

– Haastaisin kirkkoa miettimään, kun se ei kysy keneltäkään, onko jäsen. Tapahtumat ja perinteet ovat rakastettuja, ja voisi vaikka miettiä, että kauneimpien joululaulujen yhteydessä tarjottaisiin jäsenglögit.

– Kaikki organisaatiot tarvitsevat jäseniä ja maksajia. Sitä pitää miettiä, mitä jäsenyydellä saa, ja sen kautta kehittää toimintaa. Jäsenyydestä saattaa näkyä nyt vain se, että saa olla ehdolla ja äänestää seurakuntavaaleissa.

Kokenut yhteiskunnallinen toimija Koivisto avaa nyt uuden tien vaikuttamisen urallaan.

– Mielenkiintoista seurata ja mennä keskusteluun mukaan.