Hallituksen ei kannattaisi hätiköidä, opastaa Laboren Mika Maliranta – hyvinvointialueiden synkissä luvuissa voi olla "siirtymälisää"
Hallituksen pitäisi budjettiriihessään välttää tarpeettomia hätäratkaisuja, katsoo tutkimuslaitos Laboren toimitusjohtaja Mika Maliranta.
– Kuulun siihen porukkaan, joka pitää julkisen talouden rakenteellista alijäämää vakavana asiana. Mutta kyllä minä tässä ajattelisin niin, että olennaista on tehdä johdonmukaista, uskottavaa, pitkäaikaista ratkaisua, Maliranta sanoo Suomenmaalle.
Malirannan mielestä hallituksen pitäisi huolehtia nyt siitä, että suhdannekuoppaa ei tarpeettomasti tässä vaiheessa syvennetä. Hän kertoo olevansa hieman harmissaan kiristävien toimenpiteiden ajoituksesta.
Esimerkiksi alv-korotusten ajoittaminen jo syyskuulle on Malirannan mielestä ”tarpeetonta säätämistä”.
– Kyllä vuoden alku olisi ihan hyvä. Julkisen talouden ongelmat eivät ole kolmesta kuukaudesta kiinni, Maliranta katsoo. Hän huomauttaa, että kesken vuotta tehtävä korotus aiheuttaa ongelmia monille yrityksille.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on perustellut alv-korotuksen erikoista ajoitusta EU:n alijäämämenettelyn välttämisellä. Maliranta luonnehtii alijäämämenettelyyn joutumista lähinnä kauneusvirheeksi ja poliittiseksi ongelmaksi.
– EU on riittävän fiksu, että se tajuaa Suomen tilanteen.
Kun EU tekee arviointia, sille on Malirannan mukaan tärkeää, että toimenpiteitä, ei se, että niitä sijoitetaan teknisesti lukuja sinne tai tänne.
– Emme me minnekään pakko-ohjaukseen ole vielä joutumassa.
Viime vuonna yli puolet EU-maista rikkoi kolmen prosentin alijäämäsääntöä, Suomi mukaan lukien. Heinäkuussa ”tarkkailuluokalle” joutui seitsemän EU-maata, eli Belgia, Ranska, Italia, Unkari, Malta, Romania ja Puola.
– Ei se nyt mikään merkittävä mainehaittakaan ole, tässä on vähän tällaista tarpeetontakin puhdasoppisuutta. Kyllä EU:n säännöt ovat tärkeitä, mutta Suomella ei ole lähimaillakaan vielä se tilanne, että oltaisiin siinä uhassa, että joku ulkopuolinen tulisi oikeasti määräämään meidän talouspolitiikkaa vahvalla tavalla, Maliranta näkee.
Maliranta pitää 12 miljardin alijäämää sinänsä kauhistuttavana. Se, pystyykö hallitus selviytymään yhdeksän miljardin sopeutustavoitteestaan, on Malirannan mukaan vaikea kysymys.
– Tässä on kyse julkisen talouden rakenteellisesta alijäämästä eli ”pitkästä pelistä”. Mielestäni tätä peliä ei ole menetetty. Osa päätetyistä toimista alkaa vaikuttaa vasta myöhemmin, kun taloussuhdanteet vihdoin kohenevat.
Malirannan mukaan alijäämä pitää jakaa kahteen osaan: pysyvään rakenteelliseen ja laskusuhdanteesta johtuvaan.
– Kun suhdanteita tulee ja menee, on ihan järkevää politiikkaa olla reagoimatta mitenkään kauhean tomerasti sellaiseen velkaantumiseen, joka selittyy suhdannevaihteluilla.
Malirannan mukaan merkittävä osa 12 miljardista on kuitenkin pysyvää rakenteellista alijäämää.
– Ongelmallista on se, että emme kovin tarkkaan tiedä, kuinka suuri se rakenteellinen alijäämä on ja kuinka suuri on suhdannepuoli. Se tekee viheliäiseksi tämän asian.
Malirannan mukaan vuoden tai kahden päästä tilanne nähtäisiin paremmin.
– Jos suhdannetilanne olisi normalisoitunut, silloin voisimme katsoa, kuinka paljon velkaannumme siinä vaiheessa, kun meidän talouskasvumme on esimerkiksi kaksi prosenttia vuodessa.
Hyvinvointialueiden alijäämä on Malirannan mukaan mielenkiintoinen kysymys. Osa alijäämästä saattaa hänen mukaansa olla väliaikaista, ison ja merkittävän uudistuksen toteuttamisesta johtuvaa.
Uuteen systeemiin siirryttäessä syntyy Malirannan mukaan tyypillisesti kaksinkertaisia kuluja, kun kaikki osaset eivät ole vielä tarkoitetuilla paikoillaan. Hänen mukaansa on hyviä syitä olettaa, että hyvinvointialueiden tilanne selittyy osittain tällä.
– Siltä osin, kun tämä velkaantuminen johtuu tästä siirtymäkaudesta, ei ole järkevää tehdä nyt näitä sopeutustoimia.
Sopeutustoimien käynnistämistä puoltaa Malirannan mukaan kuitenkin se, että suurella varmuudella tiedetään sote-sektorin kustannusten kasvavan tulevina vuosina väestön vanhenemisen ja työikäisen väestön vähenemisen vuoksi.
– Se aiheuttaa hyvinvointialueille pysyvääkin painetta ja velkaantumispainetta.
Malirannalta löytyy ymmärrystä sille, että sote-alijäämät ovat päässeet yllättämään hallituksen ja valtiovarainministeriön.
–Suhdanteita tulee ja menee, mutta näin mittavia rakenneuudistuksia kuin sote-uudistus on, ei tapahdu kuin kerran eliniässä, jos silloinkaan. Ei ole ihmeellistä, että ennusteet siltä osin voivat mennä aika paljonkin väärin, Maliranta näkee.