Ensimmäisestä "hi-tech-sodasta" 30 vuotta – uusi maailmanjärjestyskin ehdittiin jo julistaa
Suomi on ollut YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä kahdesti. Viimeisimmällä, vuosien 1989–1990 kaudellaan Suomi pääsi tai joutui ratkomaan kriisiä Arabianmeren rannoilla.
Operaatio Aavikkomyrsky alkoi tasan 30 vuotta sitten yöllä tammikuun 16. ja 17. päivän taitteessa paikallista aikaa. Itse sota tunnetaan Persianlahden sotana.
Saddam Husseinin johtama Irak oli elokuussa 1990 miehittänyt pienen, mutta varakkaan Kuwaitin valtion. Irak ei kyennyt maksamaan Kuwaitille velkojaan, jotka Irak oli ottanut Irania vastaan käymäänsä sotaan kymmenen vuotta aiemmin.
Irak myös syytti Kuwaitia ja muita arabimaita öljyn myymisestä pilkkahintaan, mikä alensi öljyn markkina-arvoa. Kuwaitin öljyvaroja ja muuta varallisuutta ohjailemalla ja uhkaamalla myös Saudi-Arabiaa ja tämän öljykenttiä Kuwaitista käsin Irak kasvattaisi vaikutusvaltaansa sekä poliittisesti että taloudellisesti.
Länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen huolena oli Irakin Saudi-Arabiaan kohdistama uhka. Jos Irak valloittaisi Saudi-Arabian, uhkaisi tämä ajaa länsimaailman öljypulaan.
Toisin kuin niin monesti muulloin, YK:n turvallisuusneuvosto löysi nyt yhteisen kannan ja asetti Irakille selkeät ehdot. Se hyväksyi marraskuun 1990 päätöslauselmassaan voimankäytön Irakia vastaan, jos maa ei vetäisi joukkojaan Kuwaitista 15. tammikuuta 1991 mennessä.
Suomikin allekirjoitti päätöslauselman. Allekirjoittajana toimi YK-suurlähettiläs Marjatta Rasi, joka toimi presidentti Mauno Koiviston ja ulkoministeri Pertti Paasion (sd.) valtuuttamana.
Lauselman allekirjoittaminen kirvoitti myös vastustavia ääniä, jotka muistuttivat Suomen puolueettomuusperiaatteesta. Helpommaksi allekirjoittamisen teki se, että suurvallat Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat asiassa tällä kertaa yhtä mieltä.
Vuoden 1991 puolella Suomi ei enää ollut YK:n turvallisuusneuvoston jäsen eikä seurannut varsinaisia taisteluita tältä paikalta. Irak ei taipunut turvallisuusneuvoston tahtoon, ja operaatio Aavikkomyrsky käynnistyi Yhdysvaltojen johdolla 16. tammikuuta.
Irakin-vastaisessa liittoumassa olivat mukana Yhdysvaltojen lisäksi Kuwait, Saudi-Arabia, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Egypti, Syyria, Qatar ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.
Liittouma aloitti taistelut ilmasotana. Risteilyohjusten ja täsmäpommien menestyksekkään käytön vuoksi Persianlahden sotaa on nimitetty ensimmäiseksi hi-tech-sodaksi, korkean teknologian sodaksi.
Maataistelut alkoivat reilun kuukauden kuluttua Aavikkomyrskyn käynnistymisestä, kun liittouma hyökkäsi ilmapommitusten murentamien Irakin joukkojen kimppuun ja ajoi nämä helposti Kuwaitista pois.
Liittoumaa syytettiin yksipuolisesta tuhoamisesta näiden hyökätessä vetäytyvien irakilaisten saattueeseen. Irak pakeni yhtenä suurena autosaattueena, ja tämä oli helppo maali täydellistä ilmaherruutta nauttivalle liittoumalle.
Liittouman tarkoituksena oli tuhota Saddam Husseinin sotilaallinen voima, jottei tämä olisi enää uhaksi.
Sota julistettiin päättyneeksi neljä päivää maataistelujen alkamisen jälkeen, kun Irakin joukot olivat lopullisesti poistuneet Kuwaitista. Kuwait oli maan tasalla, ja kesti aikansa, että maa saatiin jälleenrakennettua.
Irakilaisia sodassa arvellaan kuolleen ainakin jopa 175 000 sotilasta ja siviiliä. Liittouman puolelta henkensä maksoi liittouman oman ilmoituksen mukaan 378 ihmistä.
Yhdysvalloissa presidentti George H. W. Bushin neuvonantajat kiirehtivät julistamaan Persianlahden sodan synnyttäneen ”uuden maailmanjärjestyksen”, joka tarkoitti sitä, että YK:n turvallisuusjärjestelmä alkaisi vihdoin toimia.
Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Kiina toimisivat maailmanpoliiseina ”häirikkövaltioita” vastaan.
Historia kuitenkin osoittaa, ettei turvallisuusneuvoston toiminta parantunut merkittävästi. Neuvoston roolista ja kehittämisestä keskustellaan tänäkin päivänä.
Saddam Husseinin hallintoa Persianlahden sota ei kaatanut. Irakissa syttyi kapinoita, joihin Yhdysvaltojen presidenttikin yllytti irakilaisia, mutta Saddam piti pintansa.
Hallinto kaatui vasta seuraavalla vuosikymmenellä Yhdysvaltojen johtaman liittouman hyökättyä Irakiin.
Lähteinä on käytetty mm. Tim Newarkin teosta 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa (Gummerus 2005) sekä artikkelia ”Myrsky aavikolla: kymmenen vuotta Persianlahden sodasta” Rauhan puolesta -lehden numerosta 1/2001.