"Emme voi ajatella, että tätä tapahtuu vain päihdeperheissä tuolla jossain" – Lapsiasiavaltuutettu: Perheväkivaltaa ilmenee kaikenlaisissa perheissä
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen oli jo osannut odottaa soittoa. Hän on se, jonka puoleen usein käännytään, kun Suomessa tapahtuu vakavaa lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Pekkarinen panee järkyttävät tapahtumat kontekstiin, sillä lasten hätä Suomessa ei ole yksittäisiä sattumanvaraisia tapahtumia. Lapsiin kohdistuva väkivalta on yleistä, ja sitä tapahtuu ihan kaikenlaisissa kodeissa.
Poliisi sai aiemmin joulukuussa valmiiksi esitutkinnan Joensuun epäillyssä lapsen murhassa. Neljävuotias lapsi löytyi elottomana Rantakylässä sijaitsevasta asunnosta kesäkuun alussa. Lapsella oli poliisin mukaan lukuisia vammoja, kuten mustelmia ja palovammoja.
Lapsen äiti ja isäpuoli otettiin kiinni asunnosta, ja heitä epäillään lapsen murhasta. Asian viimeinen mahdollinen päivä syytteennostolle piti olla tänään, mutta Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden mukaan syytteennoston määräpäivää on lykätty ensi vuodelle.
Esitutkinnan perusteella lasta oli kaltoinkohdeltu jo aiemmin. Poliisi kertoi, että asiaan liittyvät mahdolliset viranomaistoiminnan laiminlyönnit selvitetään erikseen.
Mistä johtuu, että vaikka lapsen hätä olisi viranomaisten tiedossa, häntä ei pystytä suojelemaan edes kuolettavalta väkivallalta?
Pekkarinen sanoo, että ihmiset kykenevät ”melkoiseen pahuuteen” lapsiaan kohtaan. Järjestelmä ei ole aukoton missään. Ihmisten koteihin ei voida asentaa valvontakameroita, ja tilanteet voivat kärjistyä nopeastikin, hän sanoo.
– Se, mikä näissä varmaankin menee pieleen – jos sitä sanaa nyt haluaa käyttää, itse puhuisin jonkinasteisesta tragediasta – on se, että ennakkomerkkejä ei osata ottaa riittävän vakavasti.
Viime aikoina Pekkarinen on ollut huolissaan. Ilmassa on riskejä, jotka ennustavat lapsiin kohdistuvan perheväkivallan lisääntymistä.
– Perheissä koettu sosiaalinen ja taloudellinen stressi lisää tutkimusten mukaan väkivallan todennäköisyyttä. Nyt, kun perheissä tilanteet kurjistuvat ja kärjistyvät, niin se ei tarkoita lapsille mitään hyvää. Pahimmillaan se voi tarkoittaa myös perheväkivallan lisääntymistä.
Joulukuun lopulla useat järjestöt julkaisivat yhteiskannanoton huolestaan köyhyyttä lisäävästä politiikasta. Siinä Suomen sosiaali- ja terveys ry SOSTE arvioi, että ensi vuonna pienituloisten määrä kasvaa noin 68 000 ihmisellä, joista noin 16 700 on lapsia.
Unicefin mukaan nykyisen hallituksen ehdottamilla sosiaaliturvaleikkauksilla tulee olemaan vakavia vaikutuksia lasten hyvinvointiin Suomessa. Pelastakaa Lapset -järjestön lokakuun lopulla julkaiseman kyselyn mukaan ruoan puutteesta kärsivien pienituloisten perheiden määrä on kaksinkertaistunut viime vuodesta.
Lapsiperheköyhyys on Pekkarisen mukaan yksi yleisistä tutkimuksessa tunnistetuista merkeistä, jotka ennustavat lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Muita ovat esimerkiksi vanhemman omassa lapsuudessaan kokema väkivalta, kuritusväkivallan käyttö kasvatuskeinona, yksinhuoltajuus ilman läheisverkoston tukea, vanhemman mielenterveysongelmat ja päihteidenkäyttö sekä lapsen käytöshäiriöt.
– Kun kuuntelet näitä, on vaikea sanoa, kumpi on muna ja kumpi on kana. Nämä ovat tyypillisesti sellaisia, jotka ruokkivat toisiaan. Ja mitä useampi näistä riskitekijöistä kasautuu samaan perheeseen, sitä suuremmaksi riski lapsen pahoinpitelylle kasvaa.
Tilastot ja aiheesta tehty tutkimus puhuvat karua kieltä. Viimeisimmän lapsiuhritutkimuksen mukaan joka viides yhdeksäsluokkalainen on kokenut niin sanottua lievää fyysistä väkivaltaa, kuten läpsimistä, tukistamista, luunappeja, tuuppimista tai kovakouraista nostelua.
– Samansuuntainen tulos on saatu kouluterveyskyselyssä, joka koskee lähes kaikkia suomalaisia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisia. Eli meillä tapahtuu tällaista pienimuotoista väkivaltaa todella monissa perheissä, Pekkarinen sanoo.
Vakavaa väkivaltaa, eli potkimista, puremista, lyömistä tai piiskaamista kertoi kokeneensa viisi prosenttia lapsiuhritutkimuksen vastaajista.
– Viisi prosenttia lapsista tarkoittaa, että joka koululuokalla on lapsi, jota on kohdeltu vakavasti väkivaltaisesti kotona.
Puolet lapsista oli kokenut kotona henkistä väkivaltaa.
Lapsiuhritutkimuksessa huomautetaan, että perheväkivalta väheni jokaisen aiemman mittauskerran välillä aina vuoteen 2013 asti. Nyt positiivinen kehitys vaikuttaa pysähtyneen. Vuoden 2022 tutkimuksessa perheväkivaltakokemuksia oli saman verran tai enemmän kuin vuonna 2013.
Lapsiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä kertoo myös tutkimus, jossa asiaa kysyttiin aikuisilta. Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan kuusi prosenttia suomalaisäideistä kertoi tehneensä lapselleen vakavaa väkivaltaa ainakin kerran kuluneen vuoden aikana.
Pekkarinen sanoo, että huolta herättävä tulos oli myös Lastensuojelun Keskusliiton parin vuoden takaisessa kyselyssä. Sen mukaan 44 prosenttia vanhemmista on käyttänyt jotain kurituskeinoa joskus tai usein. Kolmannes vanhemmista kertoi tarttuneensa lapseen tai retuuttaneensa lasta kovakouraisesti. Kyselyn perustella aikuisten ehdoton kielteisyys kuritusväkivaltaa kohtaan on vähentynyt.
– Me emme voi ummistaa silmiämme ja ajatella, että tätä tapahtuu vain päihdeperheissä tuolla jossain. Meillä on paljon ihan tavallisia keskituloisia perheitä, joissa lapsia läpsitään, tönitään, heitä uhkaillaan ja heille huudetaan.
Pekkarinen sanoo kohtaavansa aika ajoin ihmisiä, jotka kertovat, että heitä on lapsena kuritettu ja silti heistä tuli ihan hyviä.
– Sanon aina näille ihmisille, että se on kalteva pinta, koska väkivallalla on tapana eskaloitua.
Kuritusväkivalta on Pekkarisen mukaan petollista, koska usein lapsen saa pelolla tottelemaan. Pelko ja lieväkin väkivalta aiheuttavat kuitenkin lapselle voimakasta stressiä, mistä seuraa monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita ja käyttäytymisen ongelmia, hän sanoo.
– Usein lapsen käytös muuttuu levottomaksi ja koko perhedynamiikka häiriintyy, jolloin väkivallan määrän eskaloituminen kasvaa koko ajan.
Väkivalloin tai pelolla alistumaan joutumisesta seuraa myös se, että lapsi oppii vääränlaiset konfliktinratkaisukeinot.
– Osasta heistä tulee hyvin väkivaltaisia. Kun tulee joku riitatilanne, niin ne ovat nyrkit, jotka puhuvat. Tarrataan tukkaan kiinni, raavitaan ja purraan. Lapset oppivat meiltä aikuisilta käyttäytymisen tavat.
Kuritusväkivallan hyväksymisen ja käytön juuret juontavat Pekkarisen mukaan historiaan ja lasten alisteiseen asemaan.
– Ei ole kauaakaan siitä, kun ajateltiin, että lapset ovat isiensä omaisuutta ja heitä saa kohdella miten sattuu, käyttää työvoimana ja niin edelleen. Tässä ovat pitkät lasten heikon aseman historialliset juuret.
Lisäksi se kertoo aikuisten kyvyttömyydestä asettua lapsen asemaan ja omaksua taidot ohjata lasta tiukastikin ilman väkivaltaa, Pekkarinen sanoo.
– Avun hakeminen on tosi vaikeaa. Vanhemmat pelkäävät, että jos paljastuu, että he ovat käyttäneet kuritusväkivaltaa, niin lapset viedään heiltä pois. Mutta kyllä minun viestini on, että apua on saatavilla.
Hän peräänkuuluttaa myös läheisten vastuuta.
– Jos huomataan, että lasta kohdellaan kovakouraisesti, niin puututaan tilanteeseen. Helppoa se ei ole, mutta täysin välttämätöntä.