Ei ruokaa, ei rahaa, ei töitä – Afganistan on pahan humanitaarisen kriisin partaalla muutama kuukausi Talebanin valtaannousun jälkeen
Ääriliike Taleban on nyt hallinnut Afganistania melkein neljä kuukautta. Koko tämän ajan afganistanilaistaustainen helsinkiläinen aktivisti Mojtaba Qanezadeh on seurannut maan tilannetta tiivisti, muun muassa yhä maassa olevien sukulaistensa kautta.
Qanezadehin mukaan humanitaarinen kriisi on nyt afganistanilaisten arjessa kriiseistä akuutein.
– Ei ole ruokaa, ei ole rahaa, ei ole töitä. Yksi syy tähän on se, että ulkomaiset avustukset on jäädytetty, koska Taleban ei ole noudattanut lupauksiaan esimerkiksi naisten tilannetta koskien, hän sanoo.
Afganistan suljettiin ulos monista kansainvälisistä rahoituslaitoksista Talebanin valtaannousun jälkeen. Myös Afganistanin hallinnon varoja ulkomailla jäädytettiin, jotta Taleban ei pääsisi niihin käsiksi.
YK on varoittanut jo useiden viikkojen ajan, että maan humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen ja kriittinen. Samalla Afganistania vaivaa yhä paheneva talouskriisi.
– Afganistan kärsii nyt yhdestä maailman pahimmista – ellei jopa pahimmasta – humanitaarisista kriiseistä, sanoi Maailman ruokaohjelman johtaja David Beasley YK:lle.
Hänen mukaansa miljoonilla afganistanilaisilla on nyt edessään joko maastamuutto tai nälkiintyminen.
– Meillä on käynnissä lähtölaskenta kohti katastrofia.
Myös Qanezadeh kertoo, että hänen sukulaisensa ja ystävänsä pyrkivät kaikki pois maasta. Avustusjärjestöjen mukaan tuhansia afganistanilaisia on pyrkinyt Iraniin viime viikkoina päivittäin.
– Ihmisillä on käytössä kaikki keinot, joilla yritetään päästä pois maasta. Niin lailliset kuin laittomat. Opiskelu, työt, turvapaikan hakeminen, salakuljetus, Qanezadeh sanoo.
YK:n mukaan peräti noin 23 miljoonaa afganistanilaista kärsii aliravitsemuksesta. Jopa 95 prosentilla ihmisistä ei ole saatavilla tarpeeksi ruokaa. Tilannetta on pahentanut kuivuusaalto, jonka on pelätty heikentävän ruokaturvaa entisestään.
Myös maan sairaaloiden on varoitettu olevan äärirajoilla, ja esimerkiksi lääkkeistä on toistuvaa pulaa.
– Punainen Risti vieraili sairaaloissa viime viikolla ja varoitti, että jos Talebanin kanssa ei päästä yhteisymmärrykseen, tämän talven aikana on tulossa iso kriisi, Qanezadeh sanoo.
Kansainväliset avustusjärjestöt, muun muassa Punainen Risti ja Lääkärit ilman rajoja, ovat jatkaneet avustustyötään maassa, mutta samanaikaisesti maassa on pulaa niin rahasta kuin asiantuntijoista, sillä monet maan parhaiten koulutetuista ihmisistä pakenivat Afganistanista elokuussa.
Lisäksi länsi on ollut haluton yhteistyöhön Talebanin kanssa. Länsi käytännössä katkaisi rahoituksen monille afganistanilaisille kouluille ja sairaaloille Talebanin valtaannousun jälkeen.
– Humanitaarista apua saapuu yhä maahan, mutta muut varat, joita ennen elokuuta käytettiin avustusohjelmiin, virkamiesten palkkojen maksuun ja julkisiin palveluihin on nyt lakkautettu. Työttömyys ja köyhyys ovat siksi kasvaneet, arvioi ajatushautomo International Crisis Group lokakuussa.
– Afganistanin vaikeudet tarkoittavat, että ulkomaalaisten lahjoittajien ja rahoittajien – muun muassa Euroopan unionin – täytyy painia sen dilemman kanssa, miten auttaa yhä vaikeammassa tilanteessa olevaa väestöä samalla kun ne pitävät kiinni periaatteistaan, jotka ovat vastakkain Talebanin hallinnon kanssa, järjestö pohti raportissaan.
Samalla osa ihmisistä on varoittanut, että Talebanille kohdistettu rankaisumekanismi on vaikuttamassa ennen kaikkea paikallisten ihmisten arkeen. Afganistanilaiskaupunki Gereshkin sairaalaan johtoon kuuluva Faizullah Mohammadi vetosi kansainvälisiin rahoittajiin Guardianin haastattelussa viime viikolla:
– Toivomme, että kansainvälinen yhteisö ei sekoita ihmisoikeuksia poliittisiin asioihin. Tarvitsemme tukeanne.
Qanezadehin mukaan kansainvälinen yhteisö ei ole löytänyt yhteistä linjaa, miten toimia Talebanin kanssa.
– Tästä kärsivät afganistanilaiset ihmiset, hän sanoo.
Samalla hän huomauttaa, että vika on myös Talebanissa, joka ei ole täyttänyt lupauksiaan muun muassa sitoumuksista naisten oikeuksien kunnioittamisesta. Esimerkiksi maan hallitukseen ei nimetty yhtään naista.
Naisten tilanne oli yksi eniten huolta herättäneistä asioista Talebanin palattua valtaan. Monet naiset – etenkin korkeakoulutetut kaupunkilaiset – kertoivat pelkäävänsä Talebanin valtaan paluuta. Monia korkeakoulutettuja, länsivalloille tai toimittajina työskennelleitä naisia pakeni tai piiloutui Talebanin valtaan paluun jälkeen.
Ääriliike lupaili valtaan paluunsa jälkeen, että se ei pyrkisi rajoittamaan naisten työnkäyntiä tai opiskelua. Tämä oli lupaus, jota monen oli historian perusteella syytä epäillä.
On kuitenkin yhä epäselvää, mitä Taleban on naisten koulunkäynnistä ja työssäkäynnistä lopulta linjaamassa. Talebanilla ei vielä ole ollut tarkkoja linjauksia monista asioista. Viimeisimpänä Talebanin lehdistöedustaja Suhail Shaheen kertoi yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa, että kaikki tytöt saisivat palata kouluun maaliskuussa, mutta mitään takeita asiasta ei ole.
Qanezadehin mukaan joissakin maakunnissa naisten on annettu käydä koulua tai opiskella.
Se, mitä naiset saavat opiskella, on kuitenkin ollut hyvin rajattua, hän kertoo. Esimerkiksi yksityisissä yliopistoissa opiskelu on ollut sallittua, mutta opetustilat erotettu sukupuolen mukaan.
Kabulissa tytöt saavat opiskella alakoulussa, mutta siitä ylöspäin koulutuksen jatkosta ei ole tietoa.
– Talebanin sisällä on erimielisyyksiä. Jotkut uudistusmieliset ovat sitä mieltä, että naiset ja tytöt voivat käydä koulussa, mutta äärikonservatiivit ja liikkeen johdossa olevat ovat sitä mieltä, että naisten ei tarvitse kouluttautua, hän sanoo.
Taleban on myös joutunut tekemään joitain myönnytyksiä naisten töissäkäynnille hallintonsa pyörittämiseksi. Se on esimerkiksi pyytänyt naisia töihin paikkaamaan osaajapulaa sairaaloissa.
Samaan aikaan heikennyksiä naisten asemaan on jo tehty. Viime viikolla Taleban kertoi kieltävänsä naisnäyttelijöitä sisältävien televisiodraamojen esittämisen televisiossa.
Taleban on saanut kannatusta joillakin alueilla, koska sen on katsottu kyenneen rauhoittamaan taisteluita pitkän sotimisen jälkeen. Näin on etenkin Afganistanin syrjäseuduilla, joiden ääni pääsee harvoin kuuluviin. Näillä alueilla kuoli ihmisiä myös Yhdysvaltain liittouman tekemissä ilmaiskuissa sodan aikana.
– Nyt emme kuule ampumisen ääniä. Sota on ohi ja olemme tyytyväisiä Talebaniin, sanoi Balkhin maakunnassa asuva 72-vuotias afganistanilaisnainen Maky al-Jazeeralle.
Qanezadehin mukaan maassa on kuitenkin yhä levottomuuksia. Muun muassa äärijärjestö Isisin Afganistanin-haara Isis-K on käynyt taisteluita Talebanin kanssa ja tehnyt iskuja Afganistanissa.
– Tuntuu, että joka viikko iskuja tulee yhä, hän sanoo.
Vaikka iskujen voi syyttää olevan Isis-K:n, ei Talebanin, tekemiä, Qanezadeh huomauttaa, että hän ei koe järjestön olevan erillinen Talebanista. Vaikka Isis-K on saanut tukea äärijärjestö Isisiltä, sen riveissä on paljon Talebanista loikanneita taistelijoita. Loikkarit eivät ole pitäneet Talebania tarpeeksi ”radikaalina”.
– Nämä ovat entisiä Talebanin taistelijoita, jotka ovat syystä tai toisesta riitautuneet keskushallinnon kanssa tai ovat eri mieltä linjauksista.
Samalla Afganistanissa tapahtuu yhä paljon asioita, joista ei tihku tietoa ulospäin. Esimerkiksi maan etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen kohtalo on ollut kysymysmerkki.
– Afganistanin vähemmistöt kärsivät paljon – hazarat, sikhit, kristityt. He ovat suuria kärsijöitä usein kaukana maakunnissa, ja heistä uutisoidaan todella vähän, Qanezadeh sanoo.
