"Demarien kauhukuva" – Asiantuntija: Tämä pakottaa Lindtmanin puhumaan kieli keskellä suuta
Ei mikään helppo paikka Antti Lindtmanille. Niin voisi kiteyttää SDP:n puheenjohtajan tilanteen puoluekokouksen alla, sanoo professori Markku Jokisipilä Suomenmaalle.
Demarit kokoontuvat viikonloppuna puoluekokoukseensa Tampereelle.
Perusasetelma puolueella on toki parempi kuin kuvitella saattaa. SDP on keikkunut pitkään tukevassa gallupjohdossa. Lindtmania pidetään lähes varmana seuraavana pääministerinä.
Mutta eivät demarit voi vain laakereille heittäytyä kellottelemaan, Jokisipilä huomauttaa. Tarvitaan hyvää vaalikampanjaa, uskottavaa linjaa ja taitavaa pelisilmää.
Ja siihen liittyy se, miksi Lindtmanin tuolilla voi olla välillä melko tukalat oltavat.
Puolue on arvostellut rajusti Orpon hallituksen taloustoimia. Demarien arvot ja perinteinen linja houkuttaisivat lupaamaan äänestäjille monien oikeistohallituksen päätösten perumista.
Samaan aikaan SDP on sitoutunut velkajarruun, jolla pyritään 8–11 miljardin euron säästöihin vuoteen 2031 mennessä. Raamit vaalilupauksille ovat siksi aika tiukat.
– Paineet ovat aika kovat. Lindtman on vetänyt hyvin varovaista linjaa, Jokisipilä summaa.
– Hänen on pakko kuunnella, mitä esimerkiksi SAK mistäkin asiasta sanoo, Jokisipilä lisää.
Velkajarru nousee luultavasti myös puoluekokouksen puhuttavimmaksi asiaksi, Jokisipilä arvioi.
Kuumin kysymys liittyy siihen, mihin puolue on oikeastaan sitoutunut lähtiessään velkajarruun mukaan.
Kuinka paljon leikkauksia 8–11 miljardin sopeutus todella voi pitää sisällään ja kuinka paljon siihen voidaan laskea luovasti mukaan vähän sitä ja tätä kasvutoimea ja verotuksellista ratkaisua?
SDP:ssä asia on herättänyt paljon tunteita. Muun muassa puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Nasima Razmyar on arvostellut julkisesti velkajarrusopua.
Sopimuksesta irtautumisesta on jätetty myös yksi puoluekokousaloite. SDP:n puoluehallitus ei kuitenkaan kannata ajatusta.
Jokisipilä arvelee, että demarit kyllä pysyvät mukana velkajarrussa puoluekokouksen jälkeenkin.
Sovun tulkintalinjoihin puoluekokouksessa käytävä keskustelu saattaa kuitenkin osaltaan vaikuttaa.
– Luulen, että se tulee olemaan yksi isoimpia keskusteluaiheita myös eduskuntavaaleissa ja seuraavissa hallitustunnusteluissa. SDP käy nyt asiaan suhtautumisesta omaa sisäistä keskusteluaan.
Demarien rivien rakoilua velkajarrukysymyksessä Jokisipilä ei kuitenkaan pidä mitenkään poikkeuksellisena.
Sellaista on ollut puolueessa aina. SDP:n sisällä kulkee perinteisesti kaksi talouslinjaa, joiden intressit törmäävät välillä yhteen.
Velkajarrukeskustelu myös osuu SDP:lle hyvin herkkiin ja kipeisiin teemoihin. Jos 8–11 miljardin säästöissä painottuvat suorat menoleikkaukset, tarkoittaa se herkästi sopeutuksia myös sosiaaliturvaan, koulutukseen, eläkkeisiin ja sote-palveluihin.
Sellaiseen sitoutuminen on työväenpuolueelle hyvin vaikeaa.
– Kun SDP on neljän vuoden tauon jälkeen pääsemässä valtaan, on heillä luonnollisesti vahva halu painaa oma kädenjälkensä hallitusohjelmaan. Siksi he nyt kipuilevat, että kuinka vakavasti tämä sopu otetaan.
Uutta Jokisipilän mukaan on se, että sisäistä keskustelua käydään niin vahvasti julkisuuden kautta.
Sitä on hänen mukaansa kuitenkin vaikea sanoa, liittyykö se nimenomaan demareihin vai laajemmin poliittisten toimintatapojen ja viestintäympäristön murrokseen.
Uutta tilanteessa on myös se, että SDP joutuu pelkäämään velkajarrukeskustelussa eniten perinteistä liittolaistaan vasemmistoliittoa.
Minja Koskelan johtama puolue oli ainoa, joka ei lähtenyt velkajarrusopuun mukaan. Se tarjoaa puolueelle herkullisen mahdollisuuden imeä itselleen ääniä myös SDP:ltä.
Se vaikuttaa osaltaan siihen, että Lindtman joutuu puhumaan kieli keskellä suuta.
Hänen on yhtäältä esiinnyttävä uskottavana ja vastuullisena taloudenhoitajana, mutta liikaa hän ei voi velkajarrua painottaa, ettei Koskela pääse iskemään häntä vyön alle.
Jokisipilän mukaan SDP joutuu huomioimaan vasemmistoliiton myös tulevia hallituskuvioita ajatellen. Demarit eivät missään nimessä halua tilannetta, jossa vasemmistoliitto jäisi SDP:n johtaman hallituksen ulkopuolelle.
– Se on demarien kauhukuva, että puolue päätyisi tilanteeseen, jossa SDP olisi porvaripuolueiden kanssa hallituksessa toteuttamassa velkajarrua ja vasemmistoliitto olisi oppositiossa arvostelemassa hyvinvointivaltion romuttamisesta.
Ylipäätään tulevat hallituskuviot tuovat eduskuntavaalien lähestyessä gallupjohtajalle henkistä kuormaa.
Jokisipilä muistuttaa, ettei SDP saa hallitusenemmistöä kasaan vasemmistoliiton kanssa. Mukaan tarvitaan yksi iso porvaripuolue.
Monille demarivaikuttajille mieluisin vaihtoehto olisi keskusta ja punamulta. Mutta toinen kysymys on, lähteekö keskusta siihen viime vaalikauden “traumojen” jälkeen. Keskustan pitäisi myös kohentaa kannatustaan nykyisistä lukemista.
Sinipunan mahdollisuuksien puolesta puhuu se, että kokoomus on pitänyt vahvan asemansa gallupeissa.
Henkinen ero SDP:n ja kokoomuksen välillä on kuitenkin Jokisipilän mukaan valtavan iso.
– Demarien arvostelu on ollut todella kovaa. Mielenkiintoinen on myös Lindtmanin esittämä vaatimus, että Orpon pitäisi erota. Eivät tällaiset ulostulot hyvää tee tulevia yhteistyökuvioita ajatellen.
Paljon ehtii vuodessa kuitenkin tapahtua, se on syytä muistaa.
Jokisipilän mukaan suurimpien puolueiden kannatuslukemat lähestyvät perinteisesti toisiaan vaaleja edeltävän vuoden aikana.
Eteen voi tulla yllättäviä seikkoja tai kohuja, jotka keikuttavat venettä.
Ja niitä SDP:llä on viimeisen vuoden aikana riittänyt. On ollut häirintäkohua ja syytöksiä työpaikkakiusaamisesta. Viimeisimpänä kansanedustaja Joona Räsäsen (sd.) käryäminen ratista.
Jokisipilän mukaan yksittäiset kohut eivät vielä vaikuta kovin paljon äänestäjien mielikuviin. Mainituista sotkuista SDP näyttääkin selvinneen kuivin jaloin.
Olennaisempaa on narratiivi, joka puolueen toiminnasta syntyy.
– Jos näitä kohuja alkaa tulla liukuhihnalta lisää, sitten ihmisillä syntyy helposti mielikuva puolueesta, jossa korkean profiilin toimijat sekoilevat. Sillä voi olla sitten jo vaikutusta.
Jokisipilän mukaan SDP:n puoluejohto näyttää kuitenkin hoitaneen kohut ja sisäiset sotkut pääsääntöisesti hyvin.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen kävi voimakkaaseen hyökkäykseen häirintä- ja työpaikkakiusaamissyytösten yhteydessä. Se tuntui vaientavan kovimman kritiikin.
– Lindtmanin osalta on syytä huomata, ettei hänellä ole näkyviä haastajia. Siinä mielessä voi sanoa, että hän on onnistunut puheenjohtajana. Puolue on siellä, missä sen kuuluukin olla.
Varovaisuudesta häntä toki voidaan syyttää, mutta Jokisipilän mukaan siinäkin syytön heittäköön ensimmäisen kiven.
– Kukin gallupjohtaja siihen on joutunut vuorollaan. Kun kannatus alkaa olla yli 20 prosenttia, alkaa katseessa välkkyä pääministerin asema. Se kahlitsee aika paljon sitä, mitä suusta uskaltaa enää päästää.