Asiantuntijat: Veroparatiisit saataisiin kuriin, jos poliittista tahtoa riittäisi
Veroparatiisit saataisiin kuriin, jos poliittista tahtoa olisi sanovat toiminnanjohtaja Sonja Vartiala kansalaisjärjestö Finnwatchista ja väitöskirjatutkija Matti Ylönen Aalto yliopistosta.
Vartiala muistuttaa, että Euroopan unionissa veroparatiisien suitsiminen vaatii jäsenmaiden yksimielisyyttä. Sitä on hankala löytää, koska EU:n sisälläkin on Vartialan mukaan veroparatiiseja.
– Tarvittaisiin kovempaa poliittista painostusta näitä maita kohtaan, hän toteaa.
Edistystä on kuitenkin tapahtunut julkisen keskustelun ja tietovuotojen myötä, Ylönen sanoo.
– Etenkin kuluttajamarkkinoilla toimiville yrityksille on entistä tärkeämpää toimia vastuullisesti ja maksaa veronsa.
Verosuunnittelun läpinäkyvyyttä ovat Ylösen mukaan lisänneet myös pankki-, kaivannais- ja öljyalalle tulleet uudet avoimuusvaatimukset.
Myös veroviranomaisten välinen maakohtainen raportointi on edennnyt, vaikka julkisuuteen maatietoja ei vielä ole tarjolla.
– Esityksiin jää toki aina porsaanreikiä, mutta niitä korjaillaan jälkeenpäin.
Ylösen ja Vartialan mukaan verojen välttelyn estämiseksi olisi tärkeää kohdella yrityskonserneja yhtenäisinä yksikköinä ja verottaa niitä sen mukaan, missä maassa yritysten todellinen toiminta on.
Lisäksi tarvitaan keskitettyä ja julkista maakohtaista raportointia, jossa yritykset kertovat talouden tunnuslukunsa kustakin maasta erikseen.
Vartialan mukaan maakohtainen raportointi antaisi mahdollisuuden yritysverotuksen täysremonttiin.
– EU:ssa voisi olla yhteinen ja yhdistetty yritysveropohja. Verotusoikeus kunkin yrityksen voitoista jaettaisiin EU-maiden kesken sen mukaan paljonko niillä on esimerkiksi myyntiä, työntekijöitä ja aineellista omaisuutta kussakin maassa.
Maakohtaista raportointia on vastustettu vetoamalla yritysten liikesalaisuuksiin ja hallinnollisen taakan kasvamiseen.
Vartiala ja Ylönen eivät niele selityksiä. Heidän mukaansa kansainväliset yritykset keräävät tiedot joka tapauksessa omaan käyttöönsä, joten niiden raportoiminen julkisuuteen ei toisi juuri lisävaivaa.
– Jos maakohtainen raportointi vaatii esimerkiksi yhden lisähenkilön palkkaamista, se ei isossa yrityksessä ole juuri mitään, Ylönen huomauttaa.
Liikesalaisuusargumentti ei puolestaan Ylösen mielestä ole uskottava, koska maakohtaisen raportoinnin vaatimat tilinpäätösten tunnusluvut ovat yleensä saatavilla niissämaissa, joissa yritysten todellinen liiketoiminta tapahtuu.
Hän uskookin, että yritysten haluttomuus kertoa maakohtaisia tilitietojaan johtuu siitä, että ne eivät halua kertoa, millä malleilla kukin välttelee veroja.
– Veroparatiisipalveluja tarjoaa kansainvälisesti neljä isoa firmaa, jotka tarjoavat melko standardoituja verosuunnittelun paketteja. Nämä mallit pitäisikin tuoda julkisuuteen.