Analyysi: Vihreät kosiskelee Touko Aallon valinnalla maakuntien äänestäjiä – Emma Kari jäi kakkoseksi
Vihreiden puheenjohtajavalinta kertoo puolueen kenttäväen kovasta halusta nousta kilpailemaan pääministerin paikasta.
Uskoa puolueen mahdollisuuksiin ovat luoneet niin tuore kuntavaalitulos kuin kova gallupkannatuskin.
Vihreät kuitenkin tietävät, että puolueen äänimäärä etelän suurissa kaupungeissa alkaa jo olla tapissa.
Suurimman puolueen aseman saavuttaakseen vihreiden on pakko suunnata katseensa maakuntien yliopistokaupunkeihin.
Niinpä tuoreen puheenjohtajan tärkeimpänä tehtävänä pidetään kykyä vedota äänestäjiin pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Vaikka vihreiden ääntenlasku vei odotettua enemmän aikaa, puoluekokouksen käytäväkeskusteluissa osattiin jo aamupäivällä ennustaa puheenjohtajavalinta oikein.
Puheenjohtajaksi valittu ensimmäisen kauden kansanedustaja, vihreiden varapuheenjohtaja, Touko Aalto, 33, on maakuntien mies.
Aalto on syntynyt Savonlinnassa, varttunut Joensuussa ja opiskellut Jyväskylässä. Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden kandidaatti.
Vaaleissa Aallon ansioluettelon kovimmat meriitit löytyvät vaalimenestyksestä.
Aalto on ensimmäinen Keski-Suomen vaalipiiristä valittu vihreä kansanedustaja. Lisäksi vihreät onnistui Aallon johdolla nousemaan kuntavaaleissa Jyväskylän suurimmaksi puolueeksi.
Tiukimman vastuksen Aallolle tarjosi odotetusti helsinkiläinen ensimmäisen kauden kansanedustaja Emma Kari.
Helsingin kaupunkipolitiikassa sekä ministerin erityisavustajana neuvottelutaitoja hankkinutta Karia, 34, pidetään lahjakkaana ja aikaansaavana poliitikkona sekä strategisena ajattelijana.
Ihmisoikeuksien, eläinten oikeuksien ja ympäristön puolestapuhujana profiloitunut Kari vetoaa hyvin vihreiden perusäänestäjäkuntaan.
Aallolla ja Karilla ei ole suuria poliittisia linjaeroja – suurimmat erot löytyvät todennäköisesti politiikan tekemisen tavasta ja mielikuvista.
Aallon kannattajien mielestä tämä edusti Karia keskustalaisempaa talouspolitiikkaa ja maltillisempaa tyyliä. Karin tunteisiin vetoavan retoriikan pelättiin karkottavan liikkuvia äänestäjiä.
Maakuntien vihreiden parissa Karia puolestaan pidettiin liian leimallisesti helsinkiläisenä.
Joka tapauksessa näyttää siltä, että Karin tyyli jakoi Aaltoa enemmän vihreiden kenttäväen mielipiteitä.
Ääntenlaskun tulos oli lopulta selvä. Aalto sai viiden kierroksen jälkeen 3489 vihreän tuen, Karia äänesti 2111 vihreiden jäsentä.
Maakuntien äänestäjät halunnevat puheiden lisäksi määrätietoista politiikkaa koko Suomen puolesta.
Aallon valinta tuskin tuo suuria linjamuutoksia vihreiden politiikkaan. Voi olla, että vihreät profiloituu jatkossa entistä enemmän Aallon vahvuusalueilla sote- ja talouskysmyksissä.
Aalto on kampanjansa aikana myös puhunut rakentavan politiikan puolesta.
Niinpä uuden puheenjohtajan suusta ei välttämättä tulla kuulemaan aivan Ville Niinistön tasoista kärjistämistä.
Puoluekokouksen puheenvuoroissa nostettiin aiheellisesti esiin, että vihreiden menestys ei ole pelkästä puheenjohtajan persoonasta kiinni.
Eduskuntavaalivoitto vaatii vihreiltä ensin kuntavaalilupausten toteuttamista, sen jälkeen uskottavan ja luotettavan vaihtoehdon tarjoamista valtakunnan politiikassa.
Lisäksi puolue tarvitsee hyviä ehdokkaita läpi Suomen. Aalto korostikin valintansa jälkeen, että vihreä politiikka tarvitsee entistä enemmän paikallisia kasvoja.
Maakuntien äänestäjät halunnevat puheiden lisäksi määrätietoista politiikkaa koko Suomen puolesta.
Vaikka vihreät puhuu kauniisti kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelun vähentämisestä, vaalikonevastaukset kertovat, että etenkään pääkaupunkiseudulla vihreät ehdokkaat eivät pidä tärkeänä koko maan asuttuna pitämistä.
Tätä puheenjohtajan persoona ei muuta miksikään.