Analyysi: RKP odottaa pääsyä oppositiosta, kristillisdemokraatit jännittävät hallituspohjaa
Joinakin vaalikausina käy niinkin, että poliittisten ryhmien määrä eduskunnassa lisääntyy jakautumalla.
Nykyisessäkin eduskunnassa on peräti kolme ryhmää enemmän kuin kauden alussa: Sininen tulevaisuus, Harry ”Hjallis” Harkimon Liike Nyt ja Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liike.
Perinteisistä pienpuolueista RKP:lle päättyvä vaalikausi on ollut erikoisuus: ”ikuinen” hallituspuolue on istunut oppositiossa ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun.
Vaalikauden mittaan on käynyt selväksi, ettei oppositiopolitiikka taida olla RKP:n ominta tonttia. Puolue on profiloitunut oikeastaan vain tekemällä kielikysymyksen Vaasan vaalipiirin sairaalapäivystyksistä.
Neljään vaalipiiriin keskittyvä RKP sai viime eduskuntavaaleissa 4,9 prosentin kannatuksen. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä on nyt kymmenen kansanedustajaa, ja pääluku pysynee vaalien jälkeenkin suunnilleen ennallaan.
Ellei hullusti käy, luultavasti edessä on myös paluu hallitusvaltaan.
Eduskunnan jättää vapaaehtoisesti puolueen entinen ministeri ja puheenjohtaja Stefan Wallin, joka sai viime vaaleissa Varsinais-Suomessa lähes 8 000 ääntä.
Wallinilta jääviä ääniä tavoittelee muun muassa RKP:n ex-puoluesihteeri Ulla Achrén, mutta häntä enemmän nostetta saattaa olla turkulaisella kaupunginvaltuutetulla ja puolueen nuoriin toivoihin kuuluvalla Ida Schaumanilla.
Uudellamaalla ex-puheenjohtaja Carl Haglund jätti uusjakoon peräti 21 500 ääntä. Niistä osa karannee muille puolueille, mutta omista riveistä potin jakajaksi on tyrkyllä muun muassa ensimmäisen kauden kansanedustaja Anders Adlercreutz, joka kilpaili puolueen puheenjohtajuudestakin.
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on entinen oikeusministeri ja puolueensa puheenjohtajana ensimmäinen nainen. Henriksson on osaava poliitikko, mutta jäänee tunnistamatta monilta kadulla vastaantulijoilta.
Siinä missä RKP on tottunut istumaan hallituksessa vaalikaudesta toiseen, kristillisdemokraatit on kelpuutettu hallitusvastuuseen vasta kahdesti, vuonna 1991 ja 2011.
Kun puolue sotkee yhä välillä Raamatun sanaa ja politiikkaa, mahdollisuudet hallitusvaltaan riippuvat jälleen myös siitä, millaista hallituspohjaa maahan yritetään ja miten. Arvokysymyksissä tulee helposti tenkkapoo eritoten vihreiden, mutta monen muunkin puolueen kanssa.
Oppositiossa kristillisdemokraatit ovat tehneet maltillista politiikkaa ja antaneet hallitukselle myös tunnustusta silloin, kun aihetta on.
Varsinkin perhe- ja sosiaalipolitiikassa puolue on omimmillaan ja vaikkapa puheenjohtaja Sari Essayah, Päivi Räsänen ja Antero Laukkanen kuuluvat saralla eduskunnan kärkiosaajiin.
Kristillisdemokraateilla on tällä hetkellä vain viisi kansanedustajaa. Kasvun mahdollisuudet näyttävät kuitenkin heikoilta.
Takavuosina puolue menestyi vaaliliitoilla varsinkin keskustan kustannuksella, mutta ne ajat ovat takana päin. Varsinais-Suomessa kristillisdemokraatit ovat kuitenkin vaaliliitossa perussuomalaisten ja Lapissa kokoomuksen kanssa.
Kaikki puolueen kansanedustajat yrittävät uusia paikkansa. Uudenmaan paikasta Laukkanen joutuu jälleen kisaamaan tiukasti ex-kansanedustaja Jouko Jääskeläisen kanssa.
Savo-Karjalassa puheenjohtaja Essayah yrittänee saalistaa myös luopumisten vuoksi uusjaossa olevia keskustaääniä.
Vaalitäkynä puolueella on selkeä ”kolmen tonnin ohjelma”: lapsilisään tuhannen euron kertaluonteinen vauvaraha, tuhat uutta vanhustenhoitajaa ja tuhat uutta poliisia.
Nykyisen eduskunnan pienryhmistä Liike Nyt kasvoi yhdellä edustajalla Maria Lohelan loikattua sinisistä porukkaan.
Lohela ei kuitenkaan ole enää ehdolla eduskuntaan, ja poliittista sisältöä vailla olevan ryhmän vaalimenestys näyttää jäävän täysin nokkamiehensä Harkimon varaan.
Poliittiseen päätäntään uusia ja ripeämpiä menettelytapoja haluavan porukan listoille ei ole löytynyt muita tunnettuja nimiä ja Uuttamaata lukuun ottamatta mahdollisuudet kansanedustajan paikkaan ovat olemattomat.
Jaossa olevan vallan rippeitä yrittää Uudellamaalla lisäksi haalia siniset, joka yrittää saada jättivaalipiirista matalan äänikynnyksen turvin läpi yhden tai kaksi kansanedustajaa.
Vaikeaa on myös Paavo Väyrysellä ja hänen Seitsemän tähden liikkeellään. Väyrynen on todistanut jälleen sinnikkyytensä keräämällä tarvittavat kannattajakortit, mutta poliittisen uran jatkuminen taitaa olla enää marginaaliporukoiden ja protestiäänien varassa.