Analyysi: Macronilla on edessään karu arki – puheet toivosta eivät enää yksin riitä
Pariisin Louvren aukiolla raikui eilen illalla helpotus ja riemu, kun väkijoukko tuuletti villisti keskustaoikeistolaisen Emmanuel Macronin historiallisen suurta vaalivoittoa Ranskan presidentinvaaleissa.
Ranska valitsi sittenkin toivon, eurooppalaisen yhteistyön, tulevaisuuden ja jatkuvuuden. Paljon pelätty protektionistinen, taaksepäin katsova, muukalaisvihamielinen ja populistinen ajattelutapa jäi toiseksi.
Tänään Ranska herää kuitenkin aamuun, jossa juhlat ovat ohitse.
Macronilla on edessään arki, joka ei tule olemaan helppo. Johdettavakseen hän saa voimakkaasti kahtiajakautuneen maan.
Vaikka Macronin saama kannatus oli suorastaan murskaava, ei sovi unohtaa, että noin 11 miljoonaa ranskalaista olisi halunnut presidentikseen äärioikeistolaisen Marine Le Penin.
Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että tulos oli voitto myös Le Penille. Äärioikeiston saama 34 prosentin kannatus on sekin historiallisen suuri.
Voittopuheessaan Macron vannoi tekevänsä viiden vuoden aikana kaikkensa, ettei kenelläkään ole enää syytä äänestää äärilaitoja.
Helpommin sanottu kuin tehty. Oman julistuksensa antoi nimittäin myös Le Pen, joka vannoi jatkavansa taistelua.
Mihin tämä taistelu johtaa, siitä nähdään ensimmäisiä merkkejä jo kesäkuussa, kun Ranska äänestää parlamentista.
Jos Le Penin Kansallinen rintama kykenee vaaleissa menestykseen, hankaloittaa se Macronin työtä presidenttinä.
Parlamenttivaalit ovat Macronille iso koetinkivi muutenkin.
Huumaaviin suosiolukemiin yltäneellä tuoreella presidentillä kun ei ole takanaan puoluetta eikä sen mukanaan tuomaa toimivaa puoluekoneistoa.
Haasteensa aiheuttaa myös vaalitapa, jossa kustakin Ranskan lähes 600 maakunnasta valitaan vain yksi edustaja parlamenttiin. Se suosii perinteisiä puolueita.
Presidentinvaaleissa Macron teki hyvin amerikkalaistyylisen kampanjan.
Kesällä perustettu En Marche! -kansanliike imi mukaansa väkeä, meininki oli hyvä ja sanoma loi ihmisiin toivoa.
Kampanjalle oli kuitenkin ominaista myös projektinomaisuus. Nuoret kaupunkilaiset lähtivät siihen mukaan hyvän asian puolesta tässä ja juuri nyt. Syvyys ja pohjia myöten pohditut poliittiset ohjelmat eivät kuuluneet agendalle.
Miten projekti kantaa nyt, kun arki iskee ja vaalihurmos on ohitse?
Edessä on vaikeita päätöksiä, jotka eivät ratkea kauniilla puheilla toivosta.
Parlamentin enemmistö olisi Macronille erityisen tärkeä, jotta hän voisi edistää lupaamiaan mittavia uudistuksia.
Viimeisimmät gallupit ovat ennakoineet, että enemmistön kokoaminen saattaisi sittenkin olla mahdollista, mutta se vaatii valtavan paljon työtä ja sitä samaa tuuria, jota Macron sai osakseen myös presidentinvaaleissa.
Jos Macron ei saa taakseen enemmistöä, hän hakee yhteistyötä luultavasti tasavaltalaisten ja sosialistien kanssa.
Yhteistyö voi kuitenkin olla tuulista.
Presidentinvaalien toisella kierroksella ryhmiä yhdisti yhteinen vihollinen, mutta arjen palatessa vanhat puoluepoliittiset riidat heräävät taas eloon. Sosialisteilla ja tasavaltalaisilla voi olla vaikea työskennellä yhdessä.
Macron taas on yhdistelmä niitä kumpaakin, vaikka onkin taustaltaan sosialisti. Yksi siirto saa tasavaltalaiset takajaloilleen, toinen siirto suututtaa puolestaan sosialistit.
EU-johtajat eivät salailleet ennen eikä jälkeen vaalien, että Macronin valinta presidentiksi oli heidän mieleensä.
Tulos oli voitto myös EU:lle, niin kuin on jo monta kertaa sanottu.
Voimakkaan EU-mielisenä, yhteistyön ja euron nimeen vannovana tunnetun Macronin valinta on tärkeä etappi ongelmien myrskyissä monta vuotta keikkuneelle EU:lle.
Le Penin valinta olisi ollut kuolinisku, nyt valittiin jatkuvuus, joka EU:n näkökulmasta tarkoittaa hyvää.
EU:lla on kuitenkin edessään muutoksen ajat, jotka koskettavat myös Suomea tulevina vuosina.
Macron haluaa syventää integraatiota, saada euroalueelle yhteisen budjetin ja talousministerin sekä kehittää unionille yhteisiä puolustusvoimia.
Suomelle etenkin toiveet integraation syvenemisestä ovat isoja paloja purtaviksi.
Tärkeämpää on kuitenkin varmuus jatkuvuudesta, jota Macronin valinta tuo. EU on ollut jo liian pitkään pysähdyksissä.