Analyysi: "Ilmastonmuutos on tikari suoraan New Yorkin sydämeen" – Trumpille hermostuneiden pormestarien kapina kertoo suurkaupunkien kasvavasta vaikutusvallasta
Presidentti Trumpin pitäisi tietää, että ilmastonmuutos on tikari suoraan New Yorkin sydämeen, jyrisi kaupungin pormestari Bill de Blasio eilen illalla.
Tulvia pelkäävän metropolin johtaja de Blasio liittyi kasvavaan suurkaupunkien pormestarien joukkoon, joka vastustaa Yhdysvaltain irrottautumista Pariisin ilmastosopimuksesta.
Trumpin päätä metropolien johtajat eivät todennäköisesti pysty kääntämään, mutta he aikovat itse pitää kiinni asettamistaan kunnianhimoisista ilmastotavoitteista.
Pormestarien ilmoitukset kielivät laajemmasta kansainvälisestä ilmiöstä, jossa miljoonakaupungit nostavat päätään kansainvälisessä päätöksenteossa.
Kaupungit ja osavaltiot niin Yhdysvalloissa, Saksassa kuin Kiinassa ovat tarttuneet hanakasti keskinäisten verkostojen tarjoamiin uusiin mahdollisuuksiin.
Valtiot ovat edelleen kansainvälisen politiikan johtavia toimijoita, mutta monopoliasemaa niillä ei enää ole.
On yhä ilmeisempää, että kaupungit eivät enää ole vain asuinpaikkoja, vaan myös edistyksellisen kehityksen moottoreita.
Muuttuneesta ajattelusta kielii esimerkiksi se, että Kiinan pääministeri Li Keqiang isännöi Kalifornian kuvernöörin visiittiä valtiovierailun tyyliin.
Kolmenkymmenen bruttokansantuotteeltaan maailman suurimman talouden joukossa onkin kaksitoista kaupunkia tai talousaluetta, kuten Tokio ja Texas.
Nordrhein-Westfalenin, São Paulon ja Île-de-Francen kaltaiset alueet ovat rikkaampia kuin useimmat maailman valtiot.
Ne ovat myös hanakoita puolustamaan etujaan ja markkinoimaan osaamistaan ympäri maailmaa.
Kolmenkymmenen bruttokansantuotteeltaan maailman suurimman talouden joukossa onkin kaksitoista kaupunkia tai talousaluetta, kuten Tokio ja Texas.
Vain kaksi prosenttia maapallon pinta-alasta kattaviin urbaaneihin keskittymiin on pakkautunut yli puolet maailman väestöstä .
Sinne on keskittynyt myös suurin osa pääomasta, kulutustuotteista ja tieteestä.
YK:n asuinyhdyskuntaohjelman mukaan vuonna 2050 yli 75 prosenttia planeetan väestä osuu kaupungeissa.
Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka, mutta valtiot ovat monista yrityksistä huolimatta olleet kyvyttömiä pysäyttämään katastrofin etenemistä.
Liian usein hallitukset eivät joudu vastuuseen tekemättömistä ilmastotoimista ja hyvistäkin päätöksistä irtoaa kiitosta kovin nihkeästi.
Kansainvälinen politiikka ei olekaan tarjonnut viime aikoina parastaan.
Pariisin sopimus oli yritys jakaa ilmaston lämpenemisen vastaisesta kamppailusta aiheutuva taakka oikeudenmukaisesti kehittyneiden ja kehittyvien maiden kesken.
Silti toiseksi suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja Yhdysvallat päätti vetäytyä sopimuksesta.
Presidentti Trumpin mukaan ilmaston lämpeneminen on kiinalaisten juoni, joka johtaa amerikkalaisten tehtaiden sulkemiseen.
Monimutkaisten riippuvuussuhteiden maailmaa ei pitäisi tarkastella liian valtiokeskeisesti.
Vancouverin kaltaiset ekologisiin ratkaisuihin panostavat suurkaupungit vaikuttavat esimerkillään niin hallitusten politiikkaan kuin ihmisten elintapoihin.
Suur-Soulin alueella asuu 25 miljoonaa ihmistä ja se on kestävän kehityksen mittareilla Aasian edistyksellisin kaupunki.
Myös monet muut suurkaupungit investoivat uusiutuvaan energiaan, rajoitavat yksityisautoilua ja kehittävät joukkoliikennettä.
Lisäksi muovisten pullojen ja kauppakassien käyttöä suitsitaan.
Jo hyvin yksinkertaisilta ja arkisilta kuulostavat ratkaisut ovat merkittäviä, kun puhutaan kymmenistä miljoonista kuluttajista.
Monimutkaisten riippuvuussuhteiden maailmaa ei pitäisi tarkastella liian valtiokeskeisesti.
Kansallisvaltiot ovat välttämättömiä, mutta niiden monopoliasema kansainvälisissä suhteissa ei ole enää entisellään.
Päätöksentekoon vaikuttavat nyt valtioiden lisäksi kaupungit, kantonit, oblastit, provinssit ja muut talousalueet.
Jää nähtäväksi, minkälaiseksi niiden painoarvo kasvaa kansainvälisessä politiikassa ja diplomatiassa tulevina vuosina.
