Kymmenen tunnin kuskeja

Heinäkuun alussa voimaan astunut ajokorttilain uudistus on mullistamassa perusteellisesti ajokortin hankkimiseen liittyviä käytäntöjä.

Opetuksen sisältöjä ei jatkossa määritellä pilkuntarkasti, vaan enemmänkin yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Lain voimalla ei myöskään enää niin tiukasti säädellä, mitä kaikkea henkilön täytyy suorittaa ajokortin saadakseen.

Ajo-opetuksen vähimmäismäärä laskee noin puoleen entisestä eli kymmeneen tuntiin.

Harjoittelu- ja syventävä vaihe poistuvat.

Pakollista teoriakoulutusta liikenneturvallisuuden perusteista on vain neljä tuntia, minkä lisäksi tulee kahdeksan tunnin mittainen riskikoulutus.

Lain henkeen kuuluu sekin, että ajokorttia havitteleva voi myös entistä vapaammin hankkia tietonsa ja taitonsa valitsemallaan tavalla muualtakin kuin perinteisestä autokoulun tarjoamasta opetuksesta.

Yksi uudistuksen tärkeimmistä pontimista ja motiiveista lienee koko ajan ollut kustannusten hillitseminen.

Ajokortin hankkiminen on koettu kansalaisten keskuudessa turhankin kalliiksi investoinniksi.

Monissa perheissä on ajauduttu tilanteeseen, jossa ajokortin hinta koettelee taloudellisen sietokyvyn rajoja. Varsinkin jos kokelaita on lyhyen ajan sisällä useampia.

Ensimmäiset uutiset lakimuutoksen vaikutuksista osoittavat, että lainsäätäjään huutoon on vastattu.

Liikenteen turvallisuuvirasto Trafi oli jo heinäkuun parin ensimmäisen viikon aikana kokenut opetuslupahakemusten ryntäyksen ja vastaanottanut lähes 4000 hakemusta, kun koko alkuvuoden aikana lupia oli myönnetty alle 7000 kappaletta.

Opetusluvan suosiota edesauttaa myös opettajan teoriakokeen poistuminen. Toki ajoneuvossa pitää yhä olla opettajan jarrupoljin, mutta sitä ei tarvitse enää muutoskatsastaa.

Mitä näistä muutoksista sitten pitäisi oikein ajatella?

Vaarantuuko esimerkiksi liikenneturvallisuus, kun teille ilmaantuu runsain määrin entistä vähemmällä ajokokemuksella varustettuja kuskeja?

Tarkempi arviointi on mahdollista vasta myöhemmin. Mitään radikaalia turvallisuusriskin lisääntymistä tuskin on lähiaikoina kuitenkaan luvassa.

Eikä uusien kuljettajien kontrollia sentään kokonaan olla löysäämässä. Pikemminkin päinvastoin.

Kuljettajantutkinnon perusrakenne säilyy pääosin ennallaan erillisine teoria- ja ajokokeineen.

Tehtävien sanotaan vastaavan entistä paremmin aidoissa liikennetilanteissa kohdattavia tilanteita. Samoin sisällön pitäisi monipuolisemmin mitata oppilaan valmiuksia kehittyä turvalliseksi kuljettajaksi.

Omakohtaisesti ajokorttiuudistus tuli ajankohtaiseksi, kun tytär aloitti autokoulun.

Muutaman pakollisen teoriatunnin jälkeen oli vuorossa ensimmäinen ajotunti. Ilman mitään aiempaa kokemusta auton ratista.

Hyvin oli kuuleman mukaan ajaminen sujunut. Ja ennen kaikkea turvallisesti.

Eli maailma muuttuu ja vähemmälläkin sääntelyllä voi saavuttaa hyviä tuloksia.

Niin ajo-opetuksessa kuin muussakin elämässä.