Vuosi 1918

Itsenäisyyden juhlavuodesta on siirrytty toisenlaisiin tunnelmiin. Sadan vuoden takainen sisällissota kauheuksineen  keskusteluttaa.

Vuosi 1918 oli esillä niin presidentin kuin pääministerinkin uudenvuoden puheissa. Presidenttiehdokkaat ovat joutuneet vastaamaan sisällissotakysymyksiin, tosin aika pintapuolisesti.

Vuoden 1918 välienselvittelyn ja valtataistelun monimutkaisuutta kuvaa yksin se, että sodalla on monta nimeä. Yhtä kaikkien hyväksymää nimeä ei ole.

Useimmat ovat kallistuneet sisällissota-nimen kannalle. Meikäläisen lukioaikoina koulussa puhuttiin vapaussodan rinnalla kansalaissodasta. Sitä on perusteltu neutraalina luonnehdintana.

Vuoden 1918 sodan taustaa ja tapahtumia on paikallaan katsoa useamman tutkimuksen valossa. Sisällissodasta on tehty runsaasti tieteellistä tutkimusta.

Sanotaan, että sisällissodan tapahtumista, taustasyistä ja selviytymispolitiikasta on otettava opiksi. Se  onkin rakentava lähestymistapa.

Sisällissotaa kannattaa lähestyä maltillisesti tutkijoiden esittämien faktojen pohjalta ilman syyttelyä, vähättelyä ja liioittelua.

Mielipidetutkimusten mukaan sisällissota jakaa vieläkin vuonna 2018  kansaa. On sukuja, perheitä ja alueita, joille sisällissota on kipeä muisteltavaksi. 100 vuotta on lyhyt aika etenkin niissä tapauksissa, joissa kysymys on läheisiä koskettavista surmanteoista ja vankileireistä. Ei niitä hevin unohdeta.

Monen perheen ja suvun väkeä oli niin valkoisten kuin punaisten puolella.

Ei ole viisasta vähentää historian opetusta kouluissamme.

Yhtä tärkeää kuin itse sodan syiden ja tapahtumien setviminen on suomalaisten selviytymispolku sisällissodan traagisten kokemusten jälkeen.  Oli ylitettävä valkoisten ja punaisten poliittinen rajalinja.

Sovinto- ja eheytyspolitiikka oli tietoinen poliittinen linjavalinta. Yhteistyöpolitiikka toi tuloksia vuosien ja vuosikymmenten mittaan, ei hetkessä.

Eheyden tavoittelu on  100- vuotiaan Suomen iso linja. Yhteiskunnan rikkinäisyys ja suuret sosiaaliset ja alueelliset erot muodostavat pahimmillaan uhkan niin yhteiskuntarauhalle kuin ulkoiselle turvallisuudellekin.

Työttömyys, toimeentulo-ongelmat ja syrjäytyminen on otettava vakavasti.  Ihmisten on voitava kokea Suomi omaksi isänmaakseen sekä asia- että tunnesyillä. Tämä on kaikkien hallitusten ylivoimainen peruskysymys.

Suomalaisten historiatuntemus on kohtuullisen hyvä. Yhteisen historian käännekohdat ja suuret linjat  on syytä tietää.

Loppuun onkin tehtävä johtopäätös: ei ole viisasta vähentää historian opetusta kouluissamme. Ja vielä: on tuettava yhteisen menneisyytemme tutkimista.