Nuoret ja tasavalta

Ensi kesänä 17.7. tulee kuluneeksi 100 vuotta tasavaltalaisen hallitusmuodon voimaanastumisesta. Valtionhoitaja Mannerheim vahvisti sen vasten hakoisesti.

Jo viikon kuluttua ensimmäisen perustuslain voimaantulosta eduskunta valitsi perustuslain pääkirjoittajan K.J.Ståhlbergin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi. Keskustavoimat –Santeri Alkio maalaisliitosta – olivat tasavaltakamppailun kärkivoimia.

Viikko sitten julkistetun nuorisobarometrin mukaan peräti 65 % nuorista ilmoitti olevansa vähintään jonkin verran kiinnostunut politiikasta.

Nousua kymmenen vuoden takaiseen oli 20 %- yksikköä. Myönteistä tietoa vahvistaa se, että vain vajaa 10 % ei ollut lainkaan kiinnostunut, kun välinpitämättömien osuus 10 vuotta aiemmin oli 20 %:n paikkeilla.

Lohdullinen barometrin yksittäinen tieto oli se, että nuoret uskovat vaikuttamismahdollisuuksiin. Äänestämisen lisäksi vaikuttaa voi ostopäätöksillä ja keskusteluilla sosiaalisessa mediassa.

Professori Hanna Wass sanoi taannoin, että Suomi on äänestämisen suhteen luokkayhteiskunta.

Ensimmäisen ja toisen tasavallan vuosikymmeninä Suomi nousi luokkayhteiskunnasta tasa-arvoiseksi hyvinvointivaltioksi nimenomaan äänestämisen voimalla. Etenkin vähäosaisten vaikuttamiskanava on ollut ääni vaaleissa. Niin se on tänäänkin.

Nuorisobarometrin mittaustuloksissa on huolestuttavaa se, että koulutustausta vaikuttaa merkittävästi politiikkakiinnostuneisuuteen. Yliopisto- opiskelijoista 80 % on vähintään jonkin verran kiinnostunut, mutta ammattikoululaisista vain 45 %. Wassin päätelmä nousee juuri tästä erosta.

Tasavallan ydin on osallisuus.

Keskustalaiset ajoivat 100 vuotta sitten tasavaltaa, koska eivät hyväksyneet harvainvaltaa – eivätkä hyväksy tänäänkään. Se toteutuu paljolti – ei tietenkään kokonaan – vaalien ja äänestämisen kautta.

Parlamentaarinen demokratia toteuttaa tasavaltaa. Sen elinvoimaisuus riippuu ainakin kahdesta asiasta.

Ensinnäkin; mitä aktiivisemmin väki äänestää, sen vankemmalla pohjalla on tasavalta – ja myös yhteiskuntarauha. Toisekseen; tuloksistaan järjestelmä tunnetaan. Jos parlamentaarinen hallitsemistapa toteuttaa kansalaisia tyydyttävää politiikka, se on vahvoilla autoritäärisiin järjestelmiin verrattuna.

Eduskunta on siinä avainasemassa. On kyettävä tekemään päätöksiä.

Nuorten kasvava kiinnostus politiikkaan ja usko vaikutusmahdollisuuksiin lupaa hyvää tasavallan elinvoimaisuudelle.

Keskusta voisi viritellä julkista keskustelua tasavallan tulevaisuudesta ja parlamentaarisen demokratian elinvoimaisuudesta nimenomaan suomalaisten osallisuuden näkökulmasta.

Olisi perusteltua, että tasavaltaisen hallitusmuodon vahvistamispäivä 17.7. otettaisiin viralliseksi liputuspäiväksi. Toimikoon se, jolle tämä asia kuuluu.