Yhtenä joukkueena
Puolueena olemme reilun vuosisadan aikana onnistuneet äärimmäisen hyvin kaikilla politiikan osa-alueilla ja pystyneet monistamaan menestysreseptiämme maamme jokaisessa kolkassa.
Pitkässä juoksussa Akilleen kantapääksi keskustalle on kuitenkin muodostunut työmme kaupungeissa ja kaupunkien hyväksi. Jos olisimme kaupunkipolitiikan lätkäjoukkue, paikkamme olisi jossain IV-divisioonan alapuolella pelaillen höntsäkiekkoa.
Selityksiä epäonnistumisellemme kaupunkipolitiikassa löytyy vähintään yhtä monta kuin on keskustalaisiakin.
Tulevaisuuden menestyksen kannalta itsensä ruoskiminen ja menneessä vellominen ei kuitenkaan paranna tuloksiamme, vaan päinvastoin muuttuu nopeasti painolastiksi, jonka kanssa eteneminen tuntuu loputtomalta suojuoksulta.
Kun lopputuloksena pitäisi olla viimeistä liikettä myöten hiottu juoksuaskel valmiina maratonmatkaan, jotain on muutettava omassa treeniohjelmassamme.
Verta, hikeä ja kyyneleitä. Politiikan tekeminen on monella tapaa verrannollista huippu-urheiluun – on ylä- ja alamäkiä, sitkeyttä vaativaa kehittymistä sekä väsymätöntä parempien tulosten tavoittelua.
Olennainen osa molempia on myös selkeä tavoiteasetanta. Kaikkea ei saavuteta yhdessä yössä, mutta suunnan on oltava eteenpäin, askel askeleelta menoa parantaen.
Samalla on ymmärrettävä, että kukaan ei tässä maailmassa saavuta kaikkia tavoitteitaan ja palkintopallilla on tilaa vain yhdelle voittajalle.
Silti kilpailemaan lähdetään voittamaan, ei häviämään. Tämän sisäistäminen on ensiaskel, jos haluamme tavoitella politiikan suuria areenoja myös tulevaisuudessa.
Jos antaudumme sille harhaiselle olettamalle, että voisimme tulevaisuudessa havitella pääministeripuolueen asemaa ilman kaupunkien ääniä, kannattaa jokaisessa tuvassa viritellä grammarit valmiiksi omaa joutsenlauluamme varten.
Jos kuitenkin valitsemme toisen tien ja uskomme itse voiton mahdollisuuteen myös kaupungeissa, tämä maa tulee jatkossakin näkemään keskustalaisia pääministereitä.
Jo nyt suomalaisten kaupunkien johtopaikoilla istuu keskustalaisia päättäjiä, joiden valintaa tuskin ovat siivittäneet vihreiden epäterveen luontosuhteen ylistäminen tai boheemiin vasemmistolaisuuteen turvautuminen.
Kaupungeissa voittaminen on realismia. Avaimet ovat omissa käsissämme eikä menestyminen edellytä esimerkiksi vihervasemmiston peesaamista.
Jo nyt suomalaisten kaupunkien johtopaikoilla istuu keskustalaisia päättäjiä, joiden valintaa tuskin ovat siivittäneet vihreiden epäterveen luontosuhteen ylistäminen tai boheemiin vasemmistolaisuuteen turvautuminen.
Esimerkiksi Oulussa, Kuopiossa ja Joensuussa voitto on haettu kovalla työllä ja keskustalaisia ratkaisuja tarjoamalla. Politiikkamme tai arvomme eivät ole ristiriidassa kaupungeissa, mutta ne tarvitsevat erilaista sanottamista.
Kannatuspotentiaalista tämä kisa ei myöskään jää kiinni. Suuri osa suomalaisista asuinpaikasta riippumatta jakaa keskustalaiset arvot ja esimerkiksi panostuksia lähikouluihin, – palveluihin ja -luontoon arvostetaan yhtä lailla Haapajärven Koposperällä kuin Helsingin Pukinmäessä.
Kaupungeissa ei eletä erillisessä todellisuudessa irrallaan muusta Suomesta, vaan päivähoitopalvelujen resurssipula tai kohonneet energiakustannukset huolettavat helsinkiläistä Riittaa ja Ristoa muiden lailla.
Tulevia tai sitä seuraavia eduskuntavaaleja ei ole vielä käyty, eikä mitään ole kiveen hakattu.
Meidän velvollisuutemme on yhtenä joukkueena tarjota selkeä kuva siitä, miltä keskustalainen unelmamaailma näyttää reilun kymmenen vuoden päästä, ja olla aito vaihtoehto myös kaupunkilaisille.
Se vaatii paljon, mutta tiedän meidän keskustalaisten olevan työtä pelkäämätöntä porukkaa, joka ei vähästä hätkähdä.
Kun katse pidetään tiukasti kiinni palkinnossa, edetään määrätietoisesti eteenpäin ja jätetään radan hiekoittaminen kilpakumppaneille, maaliviiva ylitetään ensimmäisenä jokaisessa vaalipiirissä.