Vuoropuhelu ja pelote

Venäjän ja Naton välien kiristyminen on heijastunut Itämeren alueelle, Suomenkin lähituntumaan ja 90 miljoonan ihmisen asuinsijoille.

Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, mutta suhteiden kärjistyminen heittää paineita.

Venäjän ja lännen vastakkainasettelu sai vauhtia Krimin ja Ukrainan tapahtumista. Se on selvä, mutta juuret ovat kauempana.

Nato päätti Varsovan huippukokouksessaan sijoittaa pataljoonia Baltian tasavaltoihin ja Puolaan näiden pyyntöjen mukaisesti. Venäjä puolestaan ilmoitti ”tasapainottavista” toimenpiteistä, kuten oli odotettavissa.

Ilmoitus tuli samoihin aikoihin, kun Naton ja Venäjän yhteistoimintaneuvosto kokoontui toisen kerran sitten vuoden 2014.

Näissä yhteyksissä puhutaan pelotteen ja vuoropuhelun tasapainosta. Naton pataljoonapäätös edustaa pelotetta, yhteistoimintaneuvoston kokoontuminen puolestaan vuoropuhelua.

Venäjä ja Yhdysvallat käyvät myös jännittyneinä aikoina keskinäisiä keskusteluja tilanteiden hallitsemiseksi.

Sotilaallisten toimien ja vastatoimien negatiivinen kierre on tullut Itämeren alueen vaivaksi ja vaaraksi. Pelko ja epäluulot pitävät kierrettä liikkeessä. Epäluottamus jäytää näyttävästi näitä suhteita.

Eritoten Baltian maat pelkäävät Venäjää Krimin ja Ukrainan tapahtumien seurauksena, ja Venäjä kokee epäluuloja lännen joukkojen ja sotavarustusten sijoittelusta Venäjän rajoille.

Presidentti Sauli Niinistö kuvasi STT:n haastattelussa tätä kierrettä ”epäluulon kehäksi”. Pahan kierre on katkaistava ja ponnisteltava uudelleen liennytyksen tielle. Jos pahan kierre jatkuu, siitä voi olla arvaamattomia seurauksia. Myös tarkoittamattomat onnettomuudet ovat mahdollisia.

Luottamuksen rakentamisen tiellä kannattaa edetä pienten askelten politiikalla.

Suomen turvallisuuspoliittisena toimintalinjana on ”aktiivinen vakauspolitiikka”. Se on ollut ja on kahden sotilaallisesti liittoutumattoman naapurimaan Suomen ja Ruotsin politiikkaa, joka on ollut omiaan lisäämään alueen vakautta ja turvallisuutta.

Luottamuksen ja vakauden rakentamisen tiellä kannattaa edetä pienten askelten politiikalla. Presidentti Niinistön transponderialoite on sellaista.

Aloite on saanut myönteisen vastaanoton niin Venäjän kuin Natonkin puolella. Toivottavasti tuloksia syntyy, ja uusia luottamusta lisääviä toimenpiteitä etsitään.

Idällä ja lännellä on iso yhteinen ongelma: mitä tehdä terroristeille? Luulisi, että tämä pelottava näköala pakottaa Venäjän ja USA:n ratkaisemaan Syyrian sodan, rauhoittamaan laajemminkin Lähi-itää, aukaisemaan Ukrainan umpisolmun ja sitä kautta rakentamaan vähitellen liennytystä.

Vuoropuhelu ja sopiminen ovat Suomen ulkopolitiikan ydintä. Entä se pelote? Meillä puhutaan enemmänkin ennaltaehkäisevästä puolustuskyvystä kuin pelotteesta. Samansuuntaistahan se tarkoittaa.

Puolustuskyky (mukaan luettuna kansainvälinen yhteistyö) on kiinteä osa laajempaa kokonaisturvallisuutta, joka rakentuu sotilaallisen suorituskyvyn lisäksi yhteiskunnan eheydestä ja toimivuudesta, sietokyvystä ja turvallisuusviranomaisten hyvin toimivasta yhteistyöstä.

Viisas ulkopolitiikka ja pitävä puolustus kulkevat kädessä ja tukevat toisiaan. Suomen järjestys on selvä: turvallisuuspolitiikassa toimitaan ulkopolitiikka ja vuoropuhelu kärkenä sortumatta sinisilmäisyyteen.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja valtiotieteen tohtori.