Lukijalta: Kansakunnan kohtalonhetket: vapautammeko itsemme hengiltä?
Oletko koskaan pohtinut, mikä sen Hölmölän kylän lopulta hävitti? Se viimeinen niitti? Voisiko se hävittää myös Suomen?
Luin juuri analyysin, joka pysäytti. Jos nykyinen kehitys jatkuu, suomalaisia on 200 vuoden päästä vain kourallinen, jos sitäkään. Tämä ei ole mielipide – tämä on kylmää matematiikkaa.
Samaan aikaan kun huolehdimme trendikkäästi ilmastonmuutoksesta ja sukupuolirooleista, kansakuntamme katoaa hiljalleen alta. Olemme trendikkäästi, arvoliberaalien arvojen myötä ”vapautumassa” kaikesta – myös elämän perusedellytyksistä.
Suoraan sanottuna: perinteiset arvot eivät olekaan pelkästään myrkkyä, vaan niihin on koodattuna myös selviytymisen tietotaitoa. Ne ovat kuin juuret, jotka pitävät puun pystyssä myrskyissä. Kun ne katkeavat, puu kaatuu – oli latvusto kuinka ”moderni” tahansa.
Nuorillemme kerrotaan, että kaikki perinteiset arvot ovat taakkaa. Mutta kukaan ei kerro, että juuri nämä perinteet ovat pitäneet meidät hengissä läpi historian. Perhe, yhteisö, vastuu toisista – nämä eivät ole kahleita vaan selviytymisen työkaluja.
Tarvitsemme kiireesti korjausliikkeen. Emme tarvitse lisää ”vapautumista” vaan vastuun ja yhteisöllisyyden paluuta. Suomalainen kulttuuri ei säily pelkästään monikulttuurisissa some-päivityksissä vaan elävissä yhteisöissä, jotka siirtävät perinteitä eteenpäin.
Jos tämä tuntuu epämukavalta, mieti mikä on vaihtoehto. Kansakunta ilman lapsia on kansakunta ilman tulevaisuutta. Kansa ilman omaa kulttuuria ja perinteitä ei ole kansa.
Ensimmäinen askel on tunnustaa tosiasiat: emme voi rakentaa tulevaisuutta ideologioiden varaan. Perheiden perustaminen ja lasten kasvattaminen vaativat konkreettista tukea:
1. Asuminen: Perheille on taattava kohtuuhintaisia, riittävän suuria asuntoja. Nykyinen ”miniloft”-trendi palvelee sinkkujen elämäntyyliä, ei perheiden tarpeita.
2. Talous: Lapsiperheköyhyys on lopetettava. Tämä ei ole hyväntekeväisyyttä vaan kansallinen selviytymisstrategia. Yhden lapsen päivähoitomaksuilla pitäisi saada koko sisarusparvi hoitoon.
3. Työelämä: On lopetettava teeskentely, että perhe ja ura ovat aina yhteensovitettavissa. Tarvitaan radikaaleja uudistuksia – esimerkiksi vieläkin tasaisempaa kustannusten jakautumista vanhempien työpaikkojen kesken.
Mutta kyse ei ole vain rahasta. Tarvitsemme kulttuurisen muutoksen:
Perheiden arvostuksen on palattava. Ei ole ”vain kotiäitejä” tai ”vain koti-isiä” – he rakentavat kansakunnan tulevaisuutta.
Koulujen on opetettava elämäntaitoja ja kulttuuriperintöä – ei vain ”kriittistä ajattelua”.
Yhteisöllisyyttä on tuettava konkreettisesti: naapurustot, kylätalot, yhteiset tilat.
Entä maahanmuutto? Se on välttämätöntä mutta ei ratkaise perusongelmaa. Jos oma kulttuurimme ei ole elinvoimainen, emme pysty integroimaan ketään.
Tämä vaatii vaikeita valintoja ja resurssien uudelleenohjausta. Entäs vaihtoehto? No, Darwinin lait pätevät myös suomalaisiin.
Ari Laitinen
DI, kaupunginvaltuutettu (kesk.)
Jyväskylä
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/