Näkökulma: Kaikkosen keskustan sovinnainen konsepti näyttää tehonneen

Isossa osassa Suomea herättiin kylmään torstaiaamuun, kun pihanurmen apilat olivat yöpakkasten jäljiltä huurteen peitossa.

Keskustalaisia se ei kuitenkaan tainnut kylmätä. Puolueväki saattoi hörppiä aamukahviaan lämmön läike mielessään, sillä Ylen tuorein gallup osoitti pitkään kannatusalhossa kyntäneelle puolueelle tuntuvaa pomppua ylöspäin.

2,4 prosenttiyksikön nousu on jo sen verran merkittävä, ettei sitä voi kuitata pelkkänä virhemarginaaleihin mahtuvana värähtelynä. 

Jonkinlainen hyväntahtoinen syysaurinko tuntuu nyt katselevan keskustalaisia pienellä myötätuulisuudella.

Heti perään on tietenkin sanottava se, että puolue on yhä kaukana kärkikolmikosta ja pääministeritason kahinoista.

Keskustan kannatus on myös sahannut viime aikojen gallupeissa. Heilahtelua tullee jatkossakin. 2,4 prosenttiyksikön nousulukematkin voivat keikahtaa nurin. 

Olennaista on kuitenkin katsoa pitkän ajan kehitystä. Trendi on keskustan kannalta hyvä: siellä näkyy hienoista nostetta.

Se antaa puolueväelle itsetuntoa. Vajoamisen tai kuolleen aivokäyrältä näyttävän tasaisen kannatusviivan ajat näyttäisivät olevan takanapäin. 

Ratkaisevin selitys tilanteelle on lienee se, että hallituksen erittäin epäreiluksi ja ylimieliseksi koettu leikkauspolitiikka alkaa tympiä suomalaisia.

Hallituksen poukkoileva ja riitaisa tapa hoitaa ulkopolitiikkaa on sekin ollut vähintäänkin sekavaa.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on näyttänyt heikolta johtajalta. Suomea vaikuttaa johtavan hänen sijastaan Riikka Purra (ps.).

Siitä mielikuvasta on saattanut muodostua pääministerille jopa pysyvä riesa, josta on vaikea enää pyristellä eroon. 

Kokoomus menetti Ylen gallupissa 1,9 prosenttiyksikköä. Suurin osa siitä valui keskustalle. Kannatusta keskusta sai myös kahdelta muulta hallituspuolueelta: perussuomalaisilta ja kristillisdemokraateilta.

Kun hallitus rämpii, oppositio kuittaa voitot. Se on usein toistuva politiikan lainalaisuus.

Jotain keskustan on kuitenkin täytynyt tehdä oikein. Olennaista on se, miten huutoon vastataan.

Kesällä keskustan peräsimeen astuneessa Antti Kaikkosessa vaikuttaa olevan jotain sellaista, jonka taakse monilla on helppo asettua. 

Maltillinen, toisinaan hitaahkokin tapa reagoida asioihin näyttäytyy kenties rakentavuutena. Mutta sitten kun sanotaan, jyrähdetään tiukastikin jotain perisuomalaisen päräyttävää, jossa yhteen sloganiin kiteytyy koko aiheen nostattamat tunnot.

Ainakin toistaiseksi se konsepti näyttää tehonneen. Sovinnaisella mutta selkeällä linjalla keskustalla olisi mahdollisuus tavoitella takaisin riveihinsä laajoja maltillisia keskustaoikeistolaisia äänestäjiä, joille hallituksen räyhäkkyys, rasismilla flirttailu ja riitaisuus ovat liikaa.