Onko Venäjästä vaikea puhua?

Puheenvuoro

Venäjä on vaikea. Sen kielioppi on vaikea. Maan historia on vaikea. Taloustilannekin on vaikea. Venäjän suhde naapurimaihinsa – vaikea.

Valitettavasti myös Venäjästä puhuminen on välillä vaikeaa.

Muutama viikko sitten Ulkopoliittinen instituutti julkaisi valtioneuvoston tilaaman Venäjä-selvityksen. Se oli mielenkiintoinen paperi, vaikkei sisältänytkään yllätyksiä. Analyysi oli tasokasta.

Uskon, että moni muukin tutkimuslaitos voisi päätyä samansuuntaiseen lopputulemaan.

Selvitystyössä pohdittiin Venäjää edes hitusen tavanomaista laajemmin, mutta kuitenkin tarpeeksi yksinkertaisesti.

Innostuneena selasin loppupäätelmiin, jossa oli suositukset poliittisille päättäjille. Niitä kuulee harvemmin tutkimuslaitoksilta.

Kaikki osaavat kritisoida, mutta kun kysyy, mitä pitäisi tehdä, on toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja harvalla tarjota.

Päättäjiä kehotettiin tarkkaavaisuuteen ja varautumiseen, mutta myös pitämään kiinni olemassa olevista yhteistyömuodoista ja vahvistamaan kansalaisyhteyksiä.

UPI:n analyysin jälkeen keskustelu on siirtynyt Ruotsin Nato-selvitykseen. Siinäkin on kysymys Venäjästä.

On tärkeää, että Venäjästä puhutaan Suomessa muutenkin kuin Naton yhteydessä, sillä turvallisuuspolitiikka on sotilasliittoa laajempi käsite.

Kovimmatkaan Nato-kannattajat eivät toivottavasti ole sitä mieltä, että Nato vastaisi kaikkiin aikamme ongelmiin.

Ukrainan kriisin jatkuessa hermokierrokset kasvavat myös Itämerellä. Mielikuvaksi jää kasvava konfliktin mahdollisuus lähiympäristössämme.

Pelkkä varautuminen voimapolitiikan paluuseen ei kuitenkaan riitä. Pitää pystyä estämään mahdollinen konflikti. Diplomatian keinoja on käytettävä.

Sunnuntaina Venäjällä järjestetään duuman vaalit. Minkään ei odoteta muuttuvan etenkään, jos oppositio boikotoi vaaleja.

Edellisten parlamenttivaalien jälkeen alkoivat Pietarissa ja Moskovassa suuret viikkoja kestäneet mielenosoitukset.

Voi olla, että vastaavia protesteja ei tällä kertaa nähdä. Oppositio on ehkä edelliskertaakin hajanaisempi.

Venäjä on kokenut monenlaisia vaiheita.

Keskushallinnon rinnalla on aina ollut toisia todellisuuksia, joissa ihmiset omien verkostojensa kautta löytävät keinon vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja lopulta vaikuttaa valtaeliittiin.

Tämä on Venäjänkin historiassa nähty.

Todelliset muutokset lähtevät kansalaisyhteiskunnasta, ja siksi sen kehityksestä Venäjällä kannattaa kantaa huolta.

Maan poliittisen osallistumisen perinne on vain parikymppinen.

Vie varmasti vuosikymmeniä ennen kuin Venäjän yhteydessä voidaan puhua demokratiasta ilman tarkentavia etuliitteitä.

Venäjää on vaikea ymmärtää tai selittää. Tämä näkyy myös Suomen Venäjä-keskustelussa.

Vanhat leimakirveet vilkkuvat helposti.

Vaikeassa Venäjässä piilee oma mysteerinsä. Siksi on tärkeää, että puhumme Venäjästä ja teemme yhteistyötä, vaikka välillä onkin vaikeaa.

Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja. Kirjoitus on julkaistu alun perin Suomenmaan printtilehdessä perjantaina 16.9.2016.

Katri Kulmuni Kirjoittaja on valtiovarainministeri ja keskustan puheenjohtaja.