Kaikki hyvä päättyy aikanaan
Mikään ei ole ikuista. Maakansa/Suomenmaa-lehden tarina paperilla ilmestyvänä julkaisuna päättyy joulukuun numeroon.
115 vuotta on kunnioitettava ikä. Ajanjaksoon mahtuu monenlaista historiallista tapahtumaa aina Suomen itsenäistymisestä alkaen.
Kun ensimmäisen kerran tulin taloon kesätoimittajaksi vuonna 1995, en voinut kuvitella, että joutuisin omalla vahtivuorollani lopettamaan Suomenmaan printtilehden. Jos joku olisi tällaista esittänyt, hänet olisi kohteliaasti ohjattu lääkärin pakeille.
Nyt tilanne on toinen. Päätös printtilehden lopettamisesta oli yllätys, mutta ei järkytys.
Maailma muuttuu ja digitalisoituu. Kehitys ei koske vain mediamaailmaa, vaan koko yhteiskuntaa. Vääjäämätöntä muutosta vastaan on turha pyristellä. Paluuta entiseen ei ole.
Lohdullista on, että Suomenmaan elämä ei pääty tähän. Vireä verkkolehti kertoo jatkossakin, mitkä asiat ovat pinnalla Suomen politiikassa ja maailmalla.
Valtakunnan politiikan seuraaminen aitiopaikalta on ollut suuri kunnia.
Olen työni ansiosta tavannut lukemattoman määrän poliitikkoja. Yhteistä heille on, että he tekevät täydellä sydämellä töitä paremman Suomen puolesta. Toimintatapa, tyyli ja ideologia voivat olla erilaisia, mutta tavoite on lähes poikkeuksetta kaikilla sama.
Vastuutehtävissä toimivien poliitikkojen työtahti on hirmuinen. Päättäjien rientoa seuratessa sivustaseuraajalle nousee helposti pintaan tuskan hiki.
Kansalaisten ei kannata olla poliitikoille kateellisia. Moni ei kestäisi vastaavassa rallissa päivääkään. Median luoma mielikuva poliitikoista ei voisi olla enempää irti todellisuudesta. Se harmittaa ja suututtaa.
Oma taipaleeni Suomenmaassa päättyy tämän vuoden lopussa. Lähes 13 vuotta kestänyt pestini vastaavana päätoimittajana osui keskelle media-alan suurta murrosta.
Kun aloitin Suomenmaan päätoimittajana, lehti ilmestyi neljä kertaa viikossa. 2010-luvulla se muuttui ensin kerran viikossa ilmestyväksi aikakauslehdeksi ja sen jälkeen kuukausilehdeksi.
Muutosten keskellä Suomenmaan verkkolehden roolia on nostettu määrätietoisella työllä. Verkkolehden kävijämäärät ja vaikuttavuus ovat vahvistuneet vuosi vuodelta. Tästä kiitos kuuluu ammattitaitoisille tekijöille.
Suomenmaa on ollut muutosjohtamisen korkeakoulu. Lehti on antanut minulle enemmän kuin kukaan voi pyytää. Se on opettanut ja koulinut. Se on tuonut upeita työkavereita ja elinikäisiä ystäviä.
Jotain erityistä Suomenmaassa on, sillä sen riveistä on vuosien varrella ponnistanut niin median kuin yhteiskuntaelämän huippupaikoille useita henkilöitä. Se ei voi olla sattumaa.
Pelkkää riemumarssia elo muutosten keskellä ei ole ollut. Säästötoimien takia moni Suomenmaan työntekijä on vuosien varrella menettänyt työnsä. Näin kävi tälläkin kertaa.
Mieli on haikea ja kiitollinen. On rehellistä tunnustaa, että joskus johtaja voi palvella organisaatiotaan parhaiten asettumalla samaan jonoon muiden irtisanottavien työntekijöiden kanssa.
Suomenmaan ovi on omalta osaltani helppo laittaa kiinni, kun tiedän, että lehti jää hyviin käsiin.