Väliinputoajat
Yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaan usein väliinputoajista. Lähinnä tulevat mieleen nuoret, jotka eivät jostain syystä löydä sitä oikeaa paikkaansa elämässä. Tai ainakin joutuvat kohtuuttoman kauan sitä etsimään.
Toinen kestoesimerkki ”ikuisista” väliinputoajista ovat ikääntyneet työttömät. Se lukumäärältään varsin suuri porukka, jonka auttamiseksi on vuosien saatossa yritetty keksiä virkamiesten ja poliitikkojen toimesta jos jonkinlaista systeemiä.
Pitkään tilastoja siivonnutta ns. eläkeputkea ollaan asteittain poistamassa. Ensimmäinen ikäluokka, jolta ansioturvan lisäpäivien ikärajaa nostetaan, ovat vuonna 1963 syntyneet. Vuonna 1965 syntyneiltä lisäpäivämahdollisuus poistuu kokonaan.
Eläkeputken tilalle kuluvan vuoden alusta lanseeratusta muutosturvakokonaisuudesta on vielä turhan aikaista vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Yhden kuukauden palkkaa vastaava muutosturvaraha tai TE-toimiston kanssa sovittava vapaaehtoinen koulutus eivät äkkiseltään kuulosta kovin tehokkailta täsmäkeinoilta rakenteellisen työttömyyden nujertamiseksi.
Perimmäinen tarkoitus 55 vuotta täyttäneille tarkoitetulla muutosturvalla on tietysti hyvä. Useimmilla meistä ikääntyneistä irtisanotuista vain on sellainen tilanne, että aiempi koulutus ja työkokemus eivät juurikaan tue itse tavoitetta eli nopeaa työllistymistä tai työmarkkina-aseman parantamista.
Jos olet koko aikuisikäsi työskennellyt alalla, jolla työmarkkinat ovat supistuneet olemattomiin, edessä on lähes seinävarma umpikuja.
Ikärasismi on työnhaussa jokapäiväinen ilmiö, myönnettiin sitä julkisesti tai ei. Jos ikävuosia on kertynyt kuutosella alkava numero, paluureitti umpikujasta takaisin työmarkkinoille käy aina vain hankalammaksi.
Kohtelias sanonta ”kyllä tekevä aina työtä löytää” kuuluu tietysti asiaan, mutta sillä on harmittavan vähän tekemistä arkitodellisuuden kanssa.
Kouluttautuminen täysin uudelle alalle on tietysti mahdollista, mutta ei pitkällä tähtäimellä kovinkaan järkevää. Ainakaan velkarahalla tai ilman taloudellista tukea. Jos ja kun joskus valmistut, alkaa eläkeikä kolkutella eikä koulutusta vastaavan työpaikan saannista ole minkäänlaisia takeita.
Oman lusikkansa soppaan lyö Orpon hallitus, joka on ottanut yhdeksi kärkiteemakseen työttömyysturvaan liittyvien etuuksien heikentämisen.
Työpaikkoja etuuksien poistaminen ei tuo välttämättä yhtään lisää. Nuorempien ikäluokkien kohdalla tällä ”patistamiskeinolla” voi olla merkitystä, koska työuraa ja mahdollisuuksia uusiin kuvioihin on vielä reilusti jäljellä.
Kuudenkympin rajapyykin ohittaneiden työttömien kohdalla kyse on enemmänkin yksipuolisesta kurittamisesta ja kiusanteosta. Realistisia mahdollisuuksia nopeaan työllistymiseen on hyvin rajallisesti ilman asianmukaista ja ”oikean” alan pohjakoulutusta.
Nykyisillä poliittisilla päätöksillä väliinputoamisen ongelmia ei siis tulla ratkaisemaan. Pikemminkin päinvastoin, sillä erilaisiin tuki- ja muihin loukkuihin putoavia ihmisiä näyttäisi riittävän jatkossa vähintään entiseen malliin.