On elonkorjuun aika
Kesä on kääntymässä syksyyn, vaikka tuntuu, ettei sitä ollutkaan missään vaiheessa. Ei kuitenkaan kannata vaipua epätoivoon. Valoa on näkyvissä.
Useimmat eivät varmasti ole voineet välttyä tänä kesänä uutisilta, joissa hehkutetaan työttömyyden laskua, suurteollisuuden uutta nousukautta, konkurssien vähenemistä, viennin elpymistä ja hurjimmatkin arviot ylittävää bruttokansantuotteen kasvua.
Tämän lisäksi kuluttajat luottavat talouden näkymiin enemmän kuin kertaakaan viimeiseen kymmenen vuoden aikana.
Sipilän hallitus on laittanut Suomea kuntoon näiden kahden vuoden aikana enemmän kuin viime hallitus koko hallituskautensa aikana.
Vaikka tähän ilmiöön vaikuttaa globaalin talouden elpyminen, ovat hallituksen oikeat toimet talouden elvyttämiseksi fakta, jota oppositio ei voi kiistää ilman tietoista itsepetosta.
Toki populismin kiihkolle on antautunut moni järkeväksi ja harkitsevaksi tunnettu poliittinen liike, Ikävä kyllä.
Suomi on siis elpymässä talouskurimuksesta, ja tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin moneen vuoteen. Jokaisen meistä tulisi myös istuttaa tulevaisuususko itseemme ja rohkeasti investoida tulevaan omassa elämässämme, oli kyseessä sitten oma ura, yritys tai vaikkapa perheen perustaminen.
Mieleen hiipii kuitenkin väkisin kysymys: mitä tapahtuu, kun Suomi on kunnossa, ja millä hinnalla se on saavutettu? Hallitus on tehnyt monia kipeitä leikkauksia ja uudistuksia, joiden vaikutukset ovat kohdistuneet pahiten kaikista heikoimmassa asemassa oleviin.
Kaikki tämä on tehty yleisen hyvän tavoittamiseksi. Maksetaanko tätä inhimillistä uhrausta kuitenkaan koskaan takaisin?
Haluan uskoa, että kun Suomen talousrakenne on taas saatu terveelle pohjalle, annamme takaisin niille, joilta eniten otettiin prosessin aikana. Tämä ei tarkoita paluuta vanhaan kestämättömään sosiaaliturvarakenteeseen, vaan vaikka esimerkiksi taloudellisesti kannattavaa perustulojärjestelmää.
On aika korjata tämän hallituskauden satoa Saarijärven Paavon tapaan:
”…sit’ ei kuri kaada,
veljeään ken hädässä ei hylkää.
Pane leipään puolet petäjäistä,
veihän naapurimme touon halla.”
Kirjoittaja on keskustanuorten poliittinen suunnittelija