VVO:n toimet eivät kestä eettistä kritiikkiä
VVO:n ylimääräinen yhtiökokous päättää ensi torstaina ylimääräisestä 66,6 miljoonan euron osingonjaosta.
Osingonjako on varsin kiusallista monille ammattiliitoille, jotka keräävät VVO:n omistajina miljoonapotit.
Ylimääräinen rahapotti on peräisin Y-säätiön kanssa tehdystä asuntokaupasta, jonka toteutustapaa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara pitää lain hengen vastaisena.
VVO:n vuokralaisilta on kerätty vuosien saatossa varoja korjauksiin, mutta nämä varat jäivät kaupassa VVO.lle.
Aran ylijohtaja Hannu Rossilahti paheksui VVO:n ja Y-säätiön kauppaa perjantain Helsingin Sanomissa.
Hän myöntää, että menettely on sinänsä lain mukainen ja katsoo, että tapaus antaa aihetta pohtia lain muuttamista.
VVO puolustautui perjantaina lehdistötiedotteella, jossa se käytännössä myönsi HS:n tiedot oikeaksi mutta puolusti menettelyn lainmukaisuutta.
Vaikka olisi toimittu lainmukaisesti, onko toimittu oikein?
VVO turvautuu siis samaan selitykseen kuin monet yhtiöt tai poliitikot ovat turvautuneet joutuessaan kritiikin kohteeksi.
Tämä selitys kiertää yksinkertaisen mutta tärkeän eettisen kysymyksen. Vaikka olisi toimittu lainmukaisesti, onko toimittu oikein?
Lisää eettisiä kysymyksiä herättää se, että mm. asunnottomille asuntoja tarjoava Y-säätiö kykenee alentamaan vuokria VVO:lta ostamissaan asunnoissa.
Tämä kertoo omaa kieltään VVO:n vuokrankorotuspolitiikasta.
Samalla se vahvistaa epäilyjä siitä, että asumistuesta on tullut suurille vuokranantajille vuokrankorotuksia vauhdittava automaatti.
VVO:n osingonjako on herättänyt paheksuntaa myös ay-liikkeen sisällä.
Siihen on yhtynyt jopa yhtiön hallituksen entinen jäsen, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.
VVO:n hallituksessa istuvat ay-johtajat voivat toki puolustaa menettelyään sillä, että he ovat huolehtineet tehokkaasti liittojen ja sitä kautta niiden jäsenten varojen kartuttamisesta.
Samalla nämä ay-johtajat ovat menettäneet kuitenkin pitkäksi aikaa moraalisen oikeuden paheksua esimerkiksi yritysjohtajien palkankorotuksia.