Vierailijalistat eivät avaa lobbauksen ydintä
Eduskunnan kansliatoimikunta päätti torstaina, että eduskunta antaa pyydettäessä tiedot samana päivän eduskunnassa käyneistä vieraista. Jos kukaan ei ole tiedoista kiinnostunut, listat tuhotaan päivän päätteeksi.
Kansliatoimikunnan päätöksiä voi pitää jonkinlaisena vastaantulona kiistassa, joka näyttää ulkopuolisin silmin varsin omituiselta.
Tiedotusvälineet ovat halunneet tietoja eduskunnassa käyneistä vieraista selvittääkseen, mitkä tahot pyrkivät vaikuttamaan kansanedustajiin ja eduskuntaryhmiin.
Vierailijalistoja jouduttiin penäämään korkeimmasta hallinto-oikeudesta saakka, joka totesi ne viime joulukuussa julkisiksi. Eduskunta päätti sittemmin tuhota vierailijalistat päivittäin muun muassa kansalaisten tietosuojaan vedoten.
Torstain päätöksen jälkeen tiedotusvälineet voivat selvittää vierailijoita, kunhan muistavat vain päivittäin pyytää listoja käyttöönsä.
Hallinnon avoimuutta ajava Open Knowledge Finland ehti kerätä vierailijalistoja ennen kuin eduskunta ryhtyi niitä hävittämään. Nämä toukokuusta 2016 huhtikuuhun 2017 kerätyt tiedot on annettu tiedotusvälineille. Muun muassa Helsingin Sanomat julkaisi perjantaina laajan juttukokonaisuuden tämän aineiston perusteella.
HS:n juttu vahvistaa, että vierailulistojen kautta ei päästä niin sanotun lobbaamisen ytimeen. Listoista voidaan tehdä aika merkillisiäkin johtopäätöksiä.
Niinpä HS päättelee, että tiedustelulakien valmistelijat yrittivät kovasti vaikuttaa eduskunnassa. Todellisuudessa kyse oli siitä, että tiedustelulakien valmistelua seuraava parlamentaarinen ryhmä kokoontui säännöllisesti eduskunnassa puheenjohtaja Tapani Töllin kutsusta.
Julkisen keskustelun seurauksena useat eduskuntaryhmät ovat jo päättäneet julkistaa omat vieraansa.
Avoimuuden lisäämisessä seuraava askel voisi olla lobbarirekisterin luominen. Kansliatoimikunta päättikin perustaa työryhmän asiaa selvittämään.
Ministereiden kalenterit ovatkin lobbauksen selvittämisen kannalta paljon hyödyllisempiä lähteitä kuin eduskunnan vierailijalistat.
Lobbaamisen ydin ei lopulta ole eduskunnassa. Jos jokin intressitaho haluaa oikeasti vaikuttaa vaikkapa johonkin lakiesitykseen, eduskuntakäsittely on yleensä aivan liian myöhäinen ajankohta vaikuttamiseen. Tärkeimmät linjaratkaisut tehdään paljon aiemmin.
Ammattitaitoiset lobbarit pyrkivät vaikuttamaan asioiden jo siinä vaiheessa, kun virkamiehet kirjoittavat lakiesityksiä.
Ministereiden kalenterit olisivatkin lobbauksen selvittämisen kannalta paljon hyödyllisempiä lähteitä kuin eduskunnan vierailijalistat.
Varsinainen lobbauksen huippusesonki on itse asiassa alkamassa juuri näinä aikoina, viimeistään ensi keväänä presidentinvaalien jälkeen. Puolueet alkavat nimittäin valmistella ohjelmiaan seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Puolueiden vaaliohjelmista löytyvät myös seuraavan hallitusohjelman keskeiset tavoitteet riippuen tietenkin siitä, mitkä puolueet hallitukseen pääsevät.
Jos siis media on kiinnostunut selvittämään lobbauksen saloja, nyt kannattaisi olla kiinnostunut siitä, ketä vaaliohjelmien kirjoittajat tapaavat.