Veroparatiisikeskustelu vahvistaa veronmaksumoraalia
Veroparatiisit nousivat näkyvästi tapetille uuden vuodon ansiosta. Ensimmäisen kerran ne herättivät laajaa keskustelua kaksi vuotta sitten niin sanottujen Panama-papereiden yhteydessä.
Verottajan tulkinnan mukaan veroparatiiseiksi kutsutaan maita, joissa on matala verotus ja tiukka pankkisalaisuus. Osa näistä maista houkuttelee aktiivisesti yrityksiä ja varakkaita henkilöitä asiakkaiksi.
Veroparatiisien hyödyntäminen ei välttämättä ole laitonta. Eettisesti ja moraalisesti toiminta on kuitenkin arveluttavaa ja tuomittavaa.
Uusimman vuodon anti oli suomalaisittain aika laiha. Uusia merkittäviä paljastuksia suomalaisyritysten tai niiden päättäjistä ei löytynyt. Yleisradion ennakkomarkkinoinnin perusteella oli lupa odottaa enemmän.
Suomalaisten vaatimaton rooli veroparatiisivuodoissa on myönteinen asia. Verojen välttely ei ole täällä niin suosittu kansanhuvi kuin monissa muissa maissa. Jokainen julkitullut tapaus on kuitenkin veromoraalin kannalta hyvä asia.
Viime vuosina paljastuneet vuodot nostavat varmasti yritysten ja rikkaiden henkilöiden kynnystä sijoittaa varoja veroparatiiseissa toimiviin pankkeihin tai yrityksiin. Vuodot ennaltaehkäisevät myös yritysten laillisuuden rajamailla olevaa verosuunnittelua julkisen paineen takia.
Maailman talouden kannalta huolestuttavinta on suurten kansainvälisten yritysten aggressiivinen verosuunnittelu. Miljardivoittoja takovat yhtiöt käyttävät härskisti hyväksi päättäjien jättämiä porsaanreikiä.
Kuluttajamarkkinoilla toimivien yrityksille verojen välttely voi käydä kalliiksi, jos kuluttajat ryhtyvät herkästi boikotoimaan yrityksen tuotteita tai palveluita. Suomessa tämä tuli esille muutama vuosi sitten, kun Mehiläinen jäi kiinni aggressiivisesta verosuunnittelusta.
Veroparatiisien suitsiminen edellyttää EU-mailta yhtenäistä näkemystä
Yhteisten pelisääntöjen löytäminen on välttämätöntä mutta vaikeaa. Euroopan unionin sisälläkin on maita, joiden veropolitiikka ei kestä lähempää tarkastelua. Tähän joukkoon kuuluvat Malta, Luxemburg ja Hollanti.
Veroparatiisien suitsiminen edellyttää EU-mailta yhtenäistä näkemystä. Ilman laajaa poliittista painetta tällaista näkemystä ei synny.
Aggressiivisen verosuunnittelun ja pahimmassa tapauksessa veronkierron tilkitseminen ei onnistu ilman laajaa maailmanlaajuista yhteistyötä. Niin kauan kuin on olemassa verotuksellisia porsaanreikiä, niitä käytetään.
Suomen mahdollisuudet puuttua kansainväliseen verosuunnitteluun ja veroparatiiseihin ovat rajalliset. Suomi voi pitää asiaa esillä Euroopan unionissa aina, kun se on mahdollista. Mitä enemmän veroparatiiseista puhutaan, sitä vaikeampi niihin on suhtautua välinpitämättömästi.