Vakuutus ei korvaa, jos ammumme äänestyspaikalla itseämme omaan jalkaan
Kansalaiselle voi sattua vahinko vaaliuurnillakin, mutta huonosta ratkaisusta on turha hakea korvausta. Kotivakuutuskaan ei auta.
Siksi tänään kannattaa harkita kahteenkin kertaan, mikä minulle ja läheisilleni on todella tärkeää – ja äänestää sen mukaan.
Siis todella tärkeää.
Eikö äänioikeus ole liian arvokas asia mielenosoituksen välineeksi?
Mieltä voi osoittaa lipuin, kirjoituksin – ja vaikka lakkoilemalla. Äänioikeutta ei siihen kannata tuhlata.
Jos vain haluamme protestoida ja näpäyttää, ammumme helposti itseämme jalkaan.
Tuomio on neljä vuotta huonoa politiikkaa. Eikä vakuutuksesta tule siis euroakaan.
Esimerkiksi sopii elämä maaseudulla.
Joku maalla asuva ajattelee, että keskustakin on hylännyt.
Maataloustuottaja tuskailee menotaakan alla, vaikka on kepulainen maatalousministerikin. Kouluja on suljettu. Bussit eivät kulje. Kiinteistöjen arvotkin ovat kuulemma romahtaneet.
Johtopäätös voi olla: ”Nyt loppui kepun äänestäminen…”
Ja niin pamahti haulikko. Ja niin on jalka pahasti riekaleina.
Ihan turhaan.
Eihän mikään muu puolue puolusta maaseutua. Eiväthän muut puolueet edes piittaa maaseudusta ja sen ihmisistä ja elämästä.
Tai anteeksi, kelpaa maaseutu, joskus. Vaalimainoksia on helppo tällätä tienvarsiin ja puhelinpylväisiin.
Kokoomuksen, vihreiden ja vasemmistoliiton puheenjohtajat sanoivat vaalitentissä suoraan, että keskittämistä ja kaupungistumista on jatkettava.
Onko joku kuullut, että SDP:llä olisi ollut joskus joku myönteinenkin teko maaseudulle?
Perussuomalaistenkin puheenjohtaja Jussi Halla-aho on Helsingin herroja. Hänen näkemyksiään muusta Suomesta ei vaalikamppailun aikana juuri kuultu. Niitä on täytynyt hakemalla hakea.
Ne ovatkin tyrmistyttäviä.
Ensin tuli julki vuoden 2011 vaalikonevastaus. Sen mukaan Halla-aho lakkauttaisi kuntien verontasausjärjestelmän ja vaati, että kuntien pitäisi tulla toimeen omillaan.
Se olisi mahdotonta. Se nostaisi sellaisten kuntien veroprosentit pilviin, joiden alueella ei satu sijaitsemaan suuryrityksiä ja hyväpalkkaisia veronmaksajia – ja tekisi nopeasti laajoista alueista Suomea asumatonta.
Eilen tuli julki, että Halla-aho oli samalla kannalla myös vuoden 2017 kunnallisvaalien aikaan:
Kun Helsingin Sanomat esitti väitteen ”Koko Suomi on syytä pitää asuttuna, vaikka tietäisikin veronmaksajille kustannuksia”, Halla-aho merkitsi olevansa täysin eri mieltä.
”Ei tämä ole itseisarvo”, hän ilmoitti.
Ei kai maaseudulla sellaisia poliitikkoja ja puolueita hyödytä äänestää, joille suurten kaupunkien ulkopuolinen Suomi on vain rasite, kiviriippa?
On aivan varmaa, että mitä suurempi keskustan voima on, sitä paremmin maaseutu voi.
Kaikkeen ei keskustakaan pysty. Hallituksissa on aina monta osapuolta. On tehtävä yhteistyötä, ja yhteistyöllä on hintansa. Virheitäkin tulee.
Mutta on aivan varmaa, että mitä suurempi keskustan voima on, sitä paremmin maaseutu voi.
Monissa pelottavissa puheissa ennustetaan maailmaloppua maaseudulle ja maakunnillekin. Vain kolme kaupunkikeskusta jää muka koko maahan.
Näin ei varmasti käy, jos keskustalla on asiassa sanansa sanottavana. Ja on sillä, jos sillä on voimaa.
Tällä vaalikaudella on nähty, kuinka uutta toivoa on löytynyt. Työllisyys on kasvanut ennätystahtiin kaikissa maakunnissa.
Ja kehitys jatkuu. Vastikään kerrottiin konsulttiyhtiö Pöyryn selvityksestä, joka oli tehty Paltamon biojalostamosta. Hankkeen vaikutus Suomen talouteen olisi miljardi euroa. Sen myötä syntyisi 2 000 työpaikkaa.
Eikö tällaista työtä pidä jatkaa?
Samanlaisia esimerkkejä on muitakin.
Niin kuin sekin, että muun maan puolustaminen on myös kasvukeskusten ja pääkaupunkiseudun ihmisten etu.
Keskittämisen hedelmät maistuvat pahoilta: sietämättömän kallista asumista, liikenteen ja päivähoidon vaikeuksia, sosiaalisia ongelmia, eriarvoistumista.
Tasapainoisempi kehitys on parempi ratkaisu.