Urheilukentiltä kuuluu ällistyttäviä uutisia
Venäläisten urheilijoiden laaja dopingohjelma hämmästytti maailmaa, kun riippumattoman työryhmän raportti julkaistiin.
Sen mukaan venäläisurheilijoiden dopingaineiden käyttöä peiteltiin systemaattisesti ja valtiovallan johdolla Sotshin talviolympialaisissa.
Työtä tehtiin kuin vanhassa agenttifilmissä. Näytepullojen sisältöä vaihdettiin seinään poratun reiän kautta yöllä. Turvallisuuspalvelu FSB:n agentti kuljetteli pulloja putkimiehen valepuvussa.
Ohjelmaan kuului paljon muutakin. Näytteitä hävitettiin ja uusia aineita kehitettiin – eikä epäreilu toiminta ole tietenkään rajoittunut vain Sotshin kisoihin.
Jo aiemmin esille tulleiden tietojen perusteella tehtiin poikkeuksellinen ratkaisu, kun Venäjän yleisurheilijat suljettiin pois sekä Amsterdamin EM-kisoista että Rion olympialaisista.
Uuden raportin myötä muidenkin venäläisurheilijoiden osallistuminen olympialaisiin on vaakalaudalla.
Totaalikieltoa taitaa jarruttaa enää se, että siitä joutuisivat kärsimään sellaisetkin urheilijat, joilla ei ole ollut mitään tekemistä dopingin kanssa. Heitäkin on, eikä kielto kohtelisi heitä oikeudenmukaisesti.
Mutta kyseenalaista on sekin, voidaanko Venäjän urheilujohdon kanssa tehdä sellaista luotettavaa yhteistyötä, jonka avulla puhtaat urheilijat voitaisiin seuloa pois dopingohjelmiin osallistuneiden joukosta.
Se on joka tapauksessa selvää, että Venäjällä on tehty systemaattisesti ja niin laajassa mitassa väärin, että siitä on maksettava, jotta se toimisi varoituksena myös muille.
Raportin tiedot herättävät kysymyksen, onko dopingongelma karannut käsistä lopullisesti. Mutta vastaväite kuuluu, että dopingin vastainen työhän näyttää tuottavan tulosta.
Jokainen dopingkäry kertoo testausmenetelmien ja valvonnan kehittymisestä ja pitävyydestä. Kun kiinni jäämisen riski kasvaa eikä tuomioista voi luikerrella irti, kynnys kiellettyjen aineiden käyttöön nousee.
Dopingin vastaisen työn onnistumisesta kertoo myös tulostason kehitys. Varsinkin yleisurheilussa tulokset ovat takavuosiin verrattuna huonoja. Ja yleisurheilustadionhan on olympialaistenkin keskeinen tapahtumapaikka.
Urheilun ystävä odottelisi tosin mielellään ennätyksiä. On kuitenkin parempi tyytyä puhtaisiin suorituksiin kuin toivoa huipputuloksia, jotka onkin ehkä saavutettu epärehellisin keinoin.
Dopingin vastaisen työn onnistumisesta kertoo myös tulostaso. Se oli ainakin EM-Amsterdamissa huono.
Venäjälle dopingtapahtumat ovat katastrofi mutta myös opetus. Sitä voisi soveltaa ulkopolitiikkaankin.
Opetus kuuluu näin:
On viisaampaa alistua kansainvälisen yhteisön sääntöihin, jos aikoo kuulua tähän yhteisöön. Ja se taitaa olla yhteisellä maapallollamme välttämätöntä.