Ukrainan sota repii myös ortodoksikirkot kahtia
Yksi Ukrainan sodan seurauksista on, että se jakaa myös ortodoksisen maailman kahtia. Niin venäläisten hyökkääjien kuin ukrainalaisten puolustajienkin suurin hengellinen koti on ortodoksinen kirkko.
Jälkikäteen on helppo nähdä, miten pitkään Venäjä valmisteli sotatoimia Ukrainaa vastaan. Aina Krimin valtauksesta lähtien Venäjän yleistä mielipidettä on ruokittu propagandalla, jossa on maalattu synkkä kuva itäisen Ukrainan venäjänkielisen väestön sorrosta.
Kremlin valvontaan alistettu media kiihdytti propagandaa, kunnes aika oli kypsä presidentti Vladimir Putinin julistukselle 24. helmikuuta. Hän aloitti sotilaallisen erikoisoperaation, jonka tavoitteena oli vapauttaa paitsi itäinen Ukraina myös koko maa natseista.
Tämä käsikirjoitus näyttää jälkikäteen selvältä. Käsikirjoituksen sivujuonteena myös Venäjän ja Ukrainan ortodoksikirkot ajettiin ja ajautuivat toisiaan vastaan.
Ukrainassa toimii useampia ortodoksisia kirkkokuntia. Niistä suurin, Ukrainen ortodoksinen kirkko erosi Venäjän patriarkaatin alaisuudusta maan itsenäistymisen jälkeen 1990-luvun alussa. Se sai itsenäisyystunnustuksen Konstantinopolin patriarkaatilta vuonna 2018.
Ukrainassa toimii lisäksi Moskovan patriarkaatin alainen ortodoksikirkko ja pieni autokefalinen ortodoksikirkko.
Konstantinopolin tunnustus sinetöi välirikon Venäjän ortodoksikirkon kanssa. Sodan syttyessä vastakkainasettelu syveni entisestään.
Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill antoi täyden tukensa Putinin sodalle ja esitti sille jopa teologiset perusteet. Kirill jakaa Putinin näkemykset maan roolista venäläisen maailman yhdistäjänä ja näkee sodan ristiretkenä rappeutunutta länttä ja sen arvoja vastaan.
Kansainvälinen teologiryhmä tuomitsi maaliskuussa Kirillin harhaoppiseksi. Sen laatimassa julistuksessa Kirillin opetukset venäläisestä maailmasta tuomittiin harhaoppisiksi, fundamentalistisiksi ja totalitaristisiksi. Allekirjoittajat muistuttivat, että jonkin tietyn kansallisuuden ympärille rakentuvan kirkon idea tuomittiin jo Konstantinopolin kokouksessa vuonna 1872.
Kirillin ja Putinin läheisillä suhteilla on pitkä tausta. Kirillin isä kastoi aikanaan Putinin 1950-luvulla. Valtaan noustuaan Putin on tukenut taloudellisesti ortodoksikirkkoa. Oligarkit ovat presidentin pyynnöstä rahoittaneet avokätisesti kirkon rakennushankkeita.
Esimerkiksi Valamon luostari Laatokalla on palautettu vähintään entiseen loistoonsa.
Patriarkka Kirill on näin joutunut kiitollisuudenvelkaan Putinille. Miehiä yhdistää myös neuvostoaikojen KGB-tausta. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Kirill solmi yhteydet Neuvostoliiton valtiolliseen turvallisuuspoliisiin jo 1970-luvun alussa, ja KGB vauhditti hänen uranousuaan kirkon piirissä.
Ukrainan ortodoksikirkko on puolestaan liittynyt maan puolustustaisteluun ja tuominnut Venäjän hyökkäyksen. Myös monet Moskovan patriarkaatin alaiset ortodoksit ovat tuominneet Kirillin toimet ja vaihtaneet leiriä Ukrainan kirkon puolelle.
Venäjän kirkko on maailman suurin ortodoksikirkko, mutta nyt se on jäänyt yksin. Muiden kirkkojen myötätunto on ukrainalaisten puolella.
Ortodoksien vastakkainasettelu on kipeä haava kaikille ortodokseille ympäri maailmaa.
Venäjän kirkko on maailman suurin ortodoksikirkko, mutta nyt se on jäänyt yksin. Muiden kirkkojen myötätunto on ukrainalaisten puolella. Myös Suomen ortodoksikirkko on tuominnut Venäjän hyökkäyksen selvin sanoin.
Ukrainan puolustussodalle voidaan esittää myös teologisia perusteluja. Ne ovat ainakin vahvempia kuin Kirillin perustelut Venäjän hyökkäykselle.