Tarvitaan omaisten hoitovapaa
Suomen tulee olla maa, jossa on etuoikeus vanheta. Arvokas ja inhimillinen vanhuus, oikeus läheisten läsnäoloon, turvallisuuteen ja riittävään apuun kuuluu meistä jokaiselle. Tämän tulee olla politiikassa lähtökohtana puhuttaessa ikääntyvien hoivasta.
Suomalainen työelämä on rakennettu pitkälti ajatukselle, että ihminen käy töissä ja vapaa-ajalla hoidetaan omat asiat.
Yhä useampi työikäinen huomaa kuitenkin jossain vaiheessa olevansa tilanteessa, jossa omat vanhemmat tarvitsevat apua ja tilanne ei olekaan enää näin mustavalkoinen. Ensin ehkä kuljetetaan lääkäriin. Sitten käydään kaupassa, hoidetaan pankkiasioita tai autetaan lääkkeiden kanssa.
Lopulta voi tulla eteen tilanne, jossa vanhempi ei enää pärjää yksin ja omainen päätyy ottamaan aiempaa suuremman vastuun tämän arjesta. Samaan aikaan oma työ pitäisi tehdä aivan kuten ennenkin.
Keskusta valmistelee tähän tilanteeseen uutta ratkaisua, mahdollisuutta jäädä yhdestä kolmeen kuukaudeksi hoitamaan omaa ikääntynyttä vanhempaa ja saada tältä ajalta korvausta. Mallin yksityiskohdat ja kustannukset tarkentuvat, mutta tarve on todellinen.
Omaisen hoiva ei nimittäin aina tarkoita sitä, että ihminen muuttaa vanhempansa luokse tai ryhtyy tämän pääasialliseksi hoitajaksi. Usein kyse on lukuisista pienistä ja toistuvista tehtävistä, jotka vievät aikansa.
Kyse on toki myös lähipalveluista. Ikäihmisten kuivasta lähipalveluiden merkitys korostuu. Tapasin esimerkiksi työikäisen naisen, joka asuu tunnin ajomatkan päässä äitinsä hoivapaikasta. Äiti on sijoitettu vuodeosastolle, sillä hän on saattohoidossa.
Jos vuodeosasto on tunnin matkan päässä ja omainen vierailee esimerkiksi äitinsä luona joka toinen päivä tunnin verran, niin hänellä menee reissuihin reilusti yli viikon työaika kuukaudessa. Tämä on käytännössä mahdoton yhtälö työelämän rinnalla ja johtaa vääjäämättä ylikuormittumiseen.
Oikea ratkaisu elämäntilanteeseen olisi palvelu lähempänä kotia ja omaisen hoitovapaa tärkeimpien kuukausien yli. Tilanteissa, joissa hoito on pidempiaikaista auttaisi vapaa ylittämään esimerkiksi ne kuukaudet, kun vaikkapa uuden pyörätuolin käyttöä kotona tai säännöllistä lääkitystä harjoitellaan yhdessä.
Tämän kaiken rinnalle tarkkaan tietenkin nykyistä turvallisempi työkulttuuri. Meidän on luotava Suomeen sellaiset perheystävälliset työpaikat, jotka tunnistavat pienten lasten lisäksi myös omaistaan hoitavat vanhemmat.
Väestöliiton on julkaissut tietopaketin työnteon ja iäkkään omaisen hoivan yhdistämisestä. Omaishoivatilanteiden tunnistaminen ja puheeksi ottaminen ovat tärkeä osa inhimillistä työkulttuuria. Työpaikoilla pitäisi olla selkeät toimintamallit sille, mitä tapahtuu, kun työntekijän läheinen tarvitsee hoivaa.
Tämä ei tarkoita sitä, että työnantajan pitäisi tietää työntekijän yksityiselämästä kaikki. Päinvastoin. Kyse on siitä, että työntekijän ei pitäisi joutua selviytymään yksin siksi, ettei työpaikalla ole koskaan keskusteltu siitä, millaisia joustoja tällaisessa tilanteessa voidaan tarjota.
Etätyö, työaikajärjestelyt, lyhyet poissaolot, työvuorojen vaihtaminen ja muut joustot voivat olla ratkaisevia. Olennaista on myös se, että esihenkilö tietää, mitä lainsäädäntö, työ- ja virkaehtosopimukset sekä työpaikan omat käytännöt mahdollistavat.
Erityisen tärkeää on ymmärtää, että omaishoivatilanne voi muuttua nopeasti. Tänään vanhempi voi pärjätä kohtuullisesti, ensi viikolla tilanne voi olla aivan toinen.
Siksi omaishoivan pitäisi olla työelämässä yhtä luonteva puheenaihe kuin muutkin työkykyyn ja elämäntilanteeseen vaikuttavat asiat. Ennaltaehkäisevä tuki on sekä inhimillisesti että työelämän näkökulmasta järkevää.
Ikääntyvässä Suomessa meidän on hyväksyttävä se tosiseikka, että työikäisen ihmisen elämässä on helposti samanaikaisesti työ, omat lapset ja ikääntyvät vanhemmat. Työelämän ja yhteiskunnan pitää pystyä vastaamaan tähän todellisuuteen niin, että ihminen laitetaan kaiken uudistuksen edelle.