Hallituksen teot ja puheet eivät kohtaa
Monella maatilalla pohditaan tänä syksynä vakavasti, miten tästä vuodesta selvitään, mitä ensi vuonna kannattaa kylvää ja onko investoinneille edellytyksiä.
Yhtälö on käymässä mahdottomaksi: lannoitteet, energia ja muut tuotantopanokset maksavat, mutta käteen jäävä tulo ei riitä edes arjen laskuihin.
Tilanne ei ole pelkkää maatalouspolitiikkaa, vaan kyse on suomalaisten perheiden elämäntyöstä ja koko maan huoltovarmuudesta.
Tässä tilanteessa Orpon hallituksen toimettomuus tyrmistyttää. Ennen vaaleja perussuomalaiset vaativat maatalouteen hätätilaa ja ministeri Sari Essayah (kd.) lupasi täyskäännöksen.
Nyt kolmen hallitusvuoden jälkeen näemme tuloksen: täyskäännös tehtiin, mutta valitettavasti väärään suuntaan. Suomen maatalouden kannattavuus on vajonnut koko EU:n heikoimmaksi.
Tuottaja saa työstään ja pääomastaan korvausta vain viidenneksen tavoitteesta. Naudanlihan ja leipävehnän tuottajahinnat ovat meillä halvempia kuin Saksassa. Maidon hinta on romahtanut ja sianliha laskussa.
Nykyiset hallituspuolueet ovat parjanneet viime kauden keskustan politiikkaa. Viime kaudella kuitenkin keskustalaisten maatalousministereiden Jari Lepän ja minun toimestani annettiin maataloudelle lähes 400 miljoonan lisätuet normaalien maataloustukien päälle silloisen kriisin helpottamiseksi.
Nyt kannattavuus on paljon heikompi kuin silloin, eikä apuja näy.
Kun tiloja lopettaa neljä päivässä, se ei ole pelkkää tilastoa. Se on suomalaisten perheiden elämäntyön päättymistä ja meidän kaikkien ruokaturvamme murenemista.
Pelkästään tänä vuonna viljojen viljelyala on pienentynyt 70 000 hehtaarilla. Samaan aikaan nuorten viljelijöiden aloitustuista leikataan lähes kolmannes. Se syö pohjaa koko alan tulevaisuudelta.
Akuutteihin ongelmiin olisi olemassa selviä lääkkeitä. Energiaveron lisäpalautusta pitää jatkaa ja laajentaa se koskemaan myös nestekaasua.
Tuotantorakennusten kiinteistövero on poistettava määräajaksi, afrikkalaisen sikaruton tuomat kymmenien miljoonien eurojen vahingot on korvattava.
Samaan aikaan ruokaketjun reiluus on kaukana arjesta. Viljelijä ottaa kaiken riskin säästä, markkinoista ja kustannuksista, mutta kauppajätit keräävät voitot.
Hallitus on vahvistanut kaupan asemaa alkoholilakeja myöten, mutta alkutuottajan neuvotteluasemaa parantavat kilpailulain muutokset on jätetty pöytälaatikkoon pölyttymään.
Maatalous tarvitsee toimivan maaseudun. Yksityisteiden rahoituksesta leikkaaminen ja lähipalveluiden keskittäminen osuvat suoraan ruoantuotannon edellytyksiin.
Lisäksi tulevissa EU:n rahoitusneuvotteluissa hallitukselta vaaditaan kovaa selkärankaa: Suomen maatalous- ja maaseuturahoituksen tasosta ei saa tinkiä.
Keskusta ei katso tätä menoa sivusta, suunnan on muututtava nyt. Tämän vuoksi teimme välikysymyksen suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuudesta.
Välikysymys oli tällä kertaa poikkeuksellisen vaikuttava, sillä sen ahdistamana hallitus ja ministeri Essayah joutuivat ilmoittamaan jonkinlaisesta kriisipaketista tuottajille tälle syksylle.
Jäämme odottamaan, onko siinä mukana keskustan esittämiä vaikuttavia toimia.
Suomalainen ruoantuotanto on isänmaan turvallisuusasia. Kolmen vuoden näytöt on nähty, ja arvio tehdään teoista.
Nyt tarvitaan se luvattu täyskäännös – mutta tällä kertaa suomalaisen viljelijän puolelle.