Työllisyysasteen nostaminen on helpommin sanottu kuin tehty – irtisanomiskiistan vaikutus ei enää näy gallupeissa
Eduskunta hyväksyi tiistaina paljon porua herättäneen irtisanomislain äänin 102-72. Uuden lain perusteella henkilöperusteiseen irtisanomiseen vaikuttaa jatkossa työantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrä.
Hallituksen alkuperäisessä esityksessä henkilöperusteisen irtisanomissuojan asiallisuuden ja painavuuden merkitystä haluttiin keventää alle 20 hengen työpaikoilla.
Ammattiyhdistysliikkeen ankaran vastustuksen seurauksena hallitus ensin laski alarajan koskemaan alle 10 henkilön yrityksiä, ja lopulta poisti laista kokonaan henkilömäärää koskevan rajan.
Hallituksen oman arvion mukaan uusi laki parantaa jonkin verran pienten yritysten halukkuutta rekrytoida uusia työntekijöitä ja samalla työllisyysastetta.
Irtisanomislakia koskenut kiista poliittisine lakkoineen kiristi ay-liikkeen ja hallituksen välejä koko syksyn ajan. Henkilöperusteisesta irtisanomisesta tuli ay-väelle periaatteellinen ja syvästi poliittinen kysymys.
Molemmat osapuolet käyttivät riidan selvittämiseen ja ratkaisemiseen energiaa ja aikaa kohtuuttoman paljon. Myönteistä oli se, että ay-liike ja hallitus löysivät kuin löysivätkin kuukausien väännön jälkeen molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.
Helpot toimenpiteet työllisyysasteen nostamiseksi on jo tehty. Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen on löydettävä tässä asiassa yhteinen sävel.
Hallituksen ja ay-liikkeen keskinäinen nokittelu satoi syksyllä vasemmistopuolueiden laariin. Tämä näkyi sekä SDP:n että vasemmistoliiton gallupluvuissa.
Myrskyisän irtisanomiskiistan jälkeen molempien puolueiden kannatusluvut ovat lerpattaneet alaspäin.
Jälkikäteen voi kysyä, oliko ay-liikkeen masinoima kaplakka kaiken vaivan arvoinen. Tai olisiko hallituksen ja ay-liikkeen välistä kriisiä voinut estää millään keinolla?
Todennäköisesti ei.
Ay-liikkeen sisäiset paineet ja pettymys hallitusta kohtaan olisivat purkautuneet tavalla taikka toisella. Tällä kertaa kiista kulminoitui henkilöperusteisen irtisanomisen ympärille.
Työllistämistä helpottavia ja vauhdittavia toimenpiteitä tarvitaan myös tulevalta hallitukselta. Nykyisen elintason ylläpitäminen ei onnistu, jos työllisyysastetta ei saada nostettua merkittävästi nykyisestä 72 prosentista ylöspäin.
Helpot toimenpiteet työllisyysasteen nostamiseksi on jo tehty. Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen on löydettävä tässä asiassa yhteinen sävel. Mitä nopeammin, sitä parempi.
Kun pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) hiihteli aikoinaan Rukan hangilla ja ehdotti eläkeikärajan nostamista, SDP ja ay-liike vastustivat esitystä kiivaasti.
Ay-liikkeessä pohdittiin vakavasti jopa yleislakkoa Vanhasen puheiden takia.
Nyt työmarkkinajärjestöt pitävät yhtenä suurimpana saavutuksenaan yhteistyössä tehtyä eläkeuudistusta, joka toteutettiin vuonna 2017. Siis kahdeksan vuotta Vanhasen avauksen jälkeen.
On toivottavaa, että tosiasioiden tunnustaminen ja päätösten tekeminen ei kestä tällä kertaa yhtä kauan.
Tähän Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa.