Töiden välttely ei ole ylvästelyn aihe – varsinkaan, jos veronmaksajien rahat kelpaavat työmarkkinatukena

Kansalaisia on hätkähdyttänyt lehtihaastattelu, jossa helsinkiläinen mies kehuskeli olevansa ”ideologisesti työtön”. Hän yrittää pysytellä pois töistä, jotta voisi tehdä mitä haluaa. Työmarkkinatukea hän kyllä vaatii itselleen.

Perjantaina (13.10.) Helsingin Sanomien nettisivuilla ja lauantaina painetussa lehdessä julkaistu tarina haiskahti tosin miehen kirjan mainokselta tai suoranaiselta provokaatioltakin. Mutta olisiko HS langennut niin alhaiseen temppuun? Tuskin.

Joka tapauksessa jutussa nimellään ja kuvallaan esiintynyt mies kertoo olleensa työtön koko ikänsä ja ”taistelleensa” pitääkseen työmarkkinatukensa. Se on vaatinut monenlaista kikkailua ja välttelyä.

Aika pitkään mies on muiden kustannuksella loisinutkin, sillä hän on 39-vuotias. Laiskuudelleen hän on keksinyt hämmästyttävän perustelun: ihmisten pakottaminen töihin on ”merkittävä ihmisoikeusloukkaus”.

Ja tuskin erehtyy, jos arvelee, että muitakin samanhenkisiä ajattelijoita löytyy kirkumaan kuorossa: ”Ihmisoikeusloukkaus, ihmisoikeusloukkaus…”

Valitettavasti perustelu on pötyä.

Voi siis sanoa jopa niin julmasti, että ne, jotka tietoisesti välttelevät työtä mutta ottavat vastaan työmarkkinatukea, syövät mummojen pöydistä.

Ei Suomessa ketään pakoteta työhön. Laiskana saa olla ja pankolla makoilla. Mutta rahat sellaiseen elämäntapaan täytyy hankkia muutoin kuin huijaamalla muilta kansalaisilta – ainakin toistaiseksi.

Työmarkkinatuen rahoittavat valtio ja kunnat – eli kanssakansalaiset verojaan maksamalla. Veroja pulittaa jokainen, vähävaraisinkin. Häneltä ei peritä ansiotuloveroja, mutta arvonlisävero lankeaa kaikille. Sitä napsaistaan niin ruokakaupassa kuin kenkäostoksillakin.

Voi siis sanoa jopa niin julmasti, että ne, jotka tietoisesti välttelevät työtä mutta ottavat vastaan työmarkkinatukea, syövät mummojen pöydistä.

Sellaisessa ei pitäisi olla mitään ylpeilyn aihetta. Ei, se on raukkamaista oman edun tavoittelua ja jopa heikomman kustannuksella.

Onneksi juttua seuranneessa keskustelussa on käynyt ilmi, että työn välttelyllään ylpeilleen miehen oikeus työmarkkinatukeen tutkitaan Uudenmaan TE-toimistossa. Hyvä!

Mutta muuten yhteiskuntaamme kuvaa, että keskustelussa käytiin heti oudoksumaan sitä, saisiko tällaiseen tarttua julkisuudessa olleiden tietojen pohjalta.

Totta kai saa ja pitääkin. Yhteiskunnalla on oikeus puuttua väärinkäytösyrityksiin, jotka kohdistuvat sitä vastaan. Eikä tämä olisi ensimmäinen kerta, kun viranomainen herää median julkaisemien tietojen perään.

HS:n haastattelema mies ei ole lajissaan ainoa, joskin ani harva selvittelee tapojaan julkisuudessa. Uudenmaan TE-toimiston päällikkö Jarmo Ukkonen kertoi samassa jutussa, että ihmisryhmä vailla aikeita työllistyä, on toimistolle hyvin tuttu.

Tästä kertovat työnvälityksen tehostamistoimien tuloksetkin. Niin sanottuja työssäolovelvoitelausuntoja on annettu koko maassa tänä vuonna tammi-elokuussa jo lähes 11 500, joista Uudellamaalla 5 300. Koko viime vuoden lausuntomäärä oli 12 500.

Lausunnolla katkaistaan työmarkkinatuki henkilöltä, joka osoittaa toiminnallaan toistuvasti, ettei ole työmarkkinoiden käytössä, jutussa kerrottiin.

Luvut ovat suuria. Ongelma on vakava. Siinä siis lisää perusteluja hallituksen hankkeelle pakottavasta työnhausta. Sitäkin on tosin kritisoitu. Mutta tähänkin epäkohtaan on pakko tarttua, vaikka yhteiskuntamoraalin säilyttämisen nimissä.

Surullisinta on, että pienen joukon toimet saattavat leimata myös sitä suurta työttömien enemmistöä, joka todella haluaisi tehdä työtä.

Toivottavasti HS:n esittelemä tapaus ei myöskään tuhoa perusturvakeskustelua, josta samassa lauantain lehdessä oli hyvä kirjoitus sivulla viisi.

Perustulon idea pelkistetyimmillään kun on, että tietty raha tulee jokaiselle kuin manulle illallinen, ilman ehtoja. Silloin ajatellaan, että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada osuutensa yhteiskuntamme aiempien sukupolvien työllä kootusta kansallisomaisuudesta ja tuottavuuden kasvusta.