SDP ajautumassa puheenjohtajapeliin

SDP:n seuraava puoluekokous järjestetään vain puolen vuoden kuluttua ensi helmikuussa. On siis luonnollista, että puolueessa viritellään keskustelua politiikan linjasta ja henkilöistä.

Viime kuukausien gallupit ovat olleet ikävää luettavaa varsinkin puheenjohtaja Antti Rinteelle. SDP:n kannatus kääntyi keväällä laskuun, ja puolue menetti ykköstilan keskustalle.

Käännekohdaksi näyttää muodostuneen yhteiskuntasopimuksen solmiminen juuri ennen keskustan ja kokoomuksen kesäkuun puoluekokouksia. Sosiaalidemokraatit ovat itsekin arvioineet, että heidän kannattajilleen tämä palkansaajien kannalta raskas sopimus on ollut vaikea pala niellä, vaikka puolue tukikin sen aikaansaamista.

Gallupit tulevat ja menevät eikä suuren puolueen kannattaisi pelkästään niiden perusteella johtajia vaihdella. Ulkoiset tekijät voivat paljonkin heilutella kannatuslukuja. Esimerkiksi brittien erohanke EU:sta ja viime kuukausien terrori-iskut saattavat hyvinkin näkyä seuraavissa mittauksissa.

SDP:n ongelmat ovatkin paljon syvemmällä. Taustalla on ensinnäkin kahden vuoden takainen repivä puheenjohtajakamppailu, jossa Antti Rinne syrjäytti Jutta Urpilaisen. Rivien kokoaminen näyttää olevan puolueessa vieläkin kesken.

Urpilainen ehti vetää puolueetta kuusi vuotta Eero Heinäluoman kolmen vuoden pätkäpestin jälkeen. Viimeisin pitkäaikainen puheenjohtaja oli Paavo Lipponen, joka johti SDP:tä vuosina 1993-2005. Sen jälkeen puolue on siis ehtinyt kokeilla kolmea puheenjohtajaa, joista yksikään ei ole kyennyt kääntämään eduskuntavaalien laskevaa trendiä.

Lipposen SDP sai parhaimmillaan vuoden 1995 eduskuntavaaleissa 786 000 ääntä ja 63 kansanedustajaa. Rinteen tulos vuosi sitten oli 490 000 ääntä ja 34 kansanedustajaa. Puolue menetti siis 20 vuodessa 300 000 ääntä ja 29 kansanedustajaa. Näiden lukujen valossa kyse on todellakin paljon enemmästä kuin puolueen puheenjohtajan nimestä.

Ennusmerkit viittaavat nyt perinteisen henkilöpelin käynnistymiseen SDP:ssä. Nyt odotellaan vain sitä, kuka ensiksi haastaa Rinteen. Rinne kertoo jatkohaluistaan vasta pari kuukautta ennen puoluekokousta, mikä antaa mahdollisuuden myös vapaaehtoiseen luopumiseen.

On syytä toivoa, että suurin oppositiopuolue kykenisi käymään syvällistä keskustelua myös puolueen tehtävästä ja linjasta. Sillä ilman sarvia ja hampaita pitää todeta, että Suomi tarvitsee myös kohtuullisen kokoista ja toimintakykyistä sosiaalidemokraattista puoluetta.