Norjastakin voi löytyä uutta mallia, kun aluepolitiikka on saanut myötätuulta purjeisiinsa

Opintolaina anteeksi syrjäseudulle muuttaville tai virkamiehille taas syrjäseutulisää. Siinä joitakin harvaan asuttujen alueiden elinvoimaa pohtineen työryhmän ajatuksia. Työryhmä jätti loppuraporttinsa maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle muutama päivä sitten.

Raportti sisältää yli 40 toimenpide-esitystä. Toteutuessaan ne vahvistaisivat Suomen harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuutta – siis ihmisten hyvinvointia ja yritysten mahdollisuuksia menestyä.

Kaikenlaiset aluepoliittiset kehittämisehdotukset tulevatkin kreivin aikaan, sillä suomalaisten mielipiteet näyttävät nyt ymmärtäväisiltä.

Kansalaisten suuri enemmistö on näet sitä mieltä, että koko Suomi tulisi pitää asuttuna. Suuri enemmistö ajattelee myös niin, että valtiovallan tulisi hidastaa kaupungistumiskehitystä.

Aluepoliittisen työryhmän tuloksetkin heijastelevat tätä tilaa. Sipilän hallituksen asettama työryhmä oli parlamentaarinen eli siinä oli kaikkien puolueiden edustus. Silti sen työssä on ollut radikaalia otetta.

Osa kansanedustaja Anne Kalmarin (kesk.) vetämän työryhmän ehdotuksista on jo mukana nykyisen hallituksen hallitusohjelmassakin. Kiinnostavinta onkin sen pohdinta, voitaisiinko Suomessa käyttää keinoja, joilla Norja tukee pohjoisia alueitaan.

Tällaisia olisivat esimerkiksi verohuojennus tai opintolainan anteeksianto harvaan asutulle alueelle työn perässä muuttavalle sekä työnantajamaksujen poistaminen syrjäseutujen uusilta yrityksiltä.

Työryhmä haluaa selvennystä myös siihen, voitaisiinko harvaan asutuilla alueilla toimiville valtion ja kuntien virkamiehille maksaa syrjäseutulisää, ja voitaisiinko alueellisen sähkönhankinnan kustannuksia tasata.

Kysymykset eivät ole helppoja, sillä niissä sivutaan kansalaisten yhdenvertaisuutta ja siten perustuslakia. Toisaalta yhdenvertaisuus ei toteudu nytkään. Se on monille utopiaa pelkästään pitkien välimatkojen takia.

Sitä paitsi jos Norjan kaltaisessa etevässä maassa pystytään radikaaleihin ratkaisuihin, on niihin pystyttävä myös Suomessa.

Sekin on hyvä muistaa, että esimerkiksi syrjäseutulisäjärjestelmä oli laajassa käytössä takavuosina, ja osia siitä on yhä mukana työmarkkinasopimuksissa.

Kaikenlaiset aluepoliittiset kehittämisehdotukset tulevatkin kreivin aikaan, sillä suomalaisten mielipiteet näyttävät nyt ymmärtäväisiltä.

Joka tapauksessa työryhmä esittää, että sen ehdotukset arvioitaisiin. Tämän jälkeen valtioneuvosto päättäisi, ryhtyykö se viemään toimia eteenpäin.

Ja ryhtyyhän se, mikäli keskustalla on vielä vaikutusvaltaa. Jonkinlaisena takeena tästä on puolueen uusi puheenjohtaja Katri Kulmuni.

Kulmuni toi juuri eduskuntaan uuden budjettilain aluepoliittisesta määrärahasta ja sai aikaan aikamoisen aluepoliittisen keskustelun.

Hyvässä muistissa on myös Kulmunin ilmoitus siitä, että hänen johtamansa työ- ja elinkeinoministeriö ryhtyy selvittämään paikkariippumattoman työn lisäämistä.

Tätä alueellistamistyötä voi hyvällä syyllä nimittää myös nykypäivän hajasijoitukseksi.