Katse eteenpäin!
Hyvät lukijat, katsokaa te eteenpäin. Suokaa samalla anteeksi, että katson nyt vähän taaksepäin.
Tänään ilmestyi viimeinen Suomenmaan paperiversio. Vaikka tulinkin mukaan vasta vuonna 1977, tunnen olevani osa Maakansan jatkumoa vuodesta 1908. Oli ilo ja kunnia.
Työntelin lastenvaunuja puistossa ja sain ajatuksen, että miksei keskustavaltuutettu voisi kirjoittaa Suomenmaahan, kun muuallekin kirjoitin. Neljä pakinaa kuoreen ja aina joviaalille päätoimittaja Seppo Sarlundille viestillä, että tällaista tulisi kerta viikkoon, mitäs sanot.
Seppo julkaisi ne joka viikko. Ensimmäisten joukossa oli sekin Lapsen kanssa puistossa. Niin, se lapsi täytti äsken 47 vuotta ja on tehnyt minusta nelinkertaisen vaarin.
Perhearvoja, tolkkua ja huumoria, niitähän olen koettanut korostaa. Kun poliittisen tapaista kirjoittaa, niin voi voi, ilkeäkin on tullut oltua.
Ja missä porukassa! Muistatteko muutakin sälää sisältäneen sivukokonaisuuden Suomi-Finlandian lasi & nyrkkeily? Pikkukaupungin poika yhtäkkiä samalla palstalla. Oli palstakavereina muun muassa Ilkka Kylävaara ja Rainer Friman, monessa marinoituja veikkosia.
Päätoimittajia oli monta, muutaman tapasinkin. Oulun toimituksessa käväisin kerran, olin etätyöläinen ennen sanan keksimistä.
Palautetta tuli, kaikenlaista. Kaikki eivät pitäneet, joku isännyyden perinyt nimitteli rengiksi.
Oli hienoja ihmisiä, korkea-arvoisia ja tunnustettuja, jotka kiittelivät. Mitäs me tohtorit ja maisterit. Ilta-Sanomat lainasi Muualta-palstalleen viitisensataa kertaa.
Kohuissakin olin näistä raapustuksista. Yksi Ervasti teki Ilta-Sanomiin tahallaan väärin ymmärtäen jutun, jossa muka väitän Paavo Lipposen kannattajia natseiksi. Ylen Naisten tunnista sain sikapalkinnon, toinen niistä kiihkofeministeistä sanoi tilauksen (ehkä vapaakappaleen) irti.
Oman puolueen kansanedustajan avustaja yritti vetää JSN-tuomiolle. Neuvosto ei ottanut edes käsittelyyn. Pakina!
Olenpa saanut olla pääministeripuolueen pää-äänenkannattajan pääpakinoitsija. Se kaikki on sulanut. Vaalirahvas on mennyt halvan bensan lupausten perään. Mitäs siinä, persuklopit, parempaa Dressmannia päälle ja Opecin konttoriin öljyn hintaa määräämään.
Vallasta en luovu, se on yhä se sama; yksi ääni. Siteeraan Kariluotoa: Nyt ei enää…
Nyt se loppui…