Teineille juhlat
Nykyhallitus on kovin markkinahenkinen. Toki yrittämistä täytyy tukea, mutta vähän voisi harkita. Sosiaali- ja terveysministeriö (sic!) valmistelee alkoholituotteiden kotiinkuljetusta.
Onhan sellaista palvelua aina ollut. Soitto oikeaan numeroon ja trokarin Lada on Kossun kanssa pihassa. Nyt ei saisi väkiviinaa, mutta ruokakaupan kaljat, lonkerot ja siiderit nyt ensi alkuun.
Katsonpa kauas, omaan teini-ikääni. Meilläkin oli hakumies, 12 markkaa 90 penniä maksavan Kossupullon sai kaupan hintaan.
Pieni hintavertailu sallittakoon; huoltoaseman kesäbensapojan, rohkenen kutsua letkuapinaksi, kun olen itse ollut, päiväpalkka oli seitsemän markkaa. Kossupullon eteen sai tehdä melkein kaksi työpäivää. Tai no, osuutta kohti viisi tuntia.
Eihän me koko pulloa, vaan kolmen kimppa, osuus maksoi 4,30 ja päärynälimsa lantringiksi siihen päälle. Edistystä on tapahtunut, viinapullon saa yhden tunnin nettopalkalla, hyväosaiset jalojakin juomia.
Kaavailut vetävät vertoja taksiuudistukselle ja miksei sotellekin. Lähtökohtaisesti menee pieleen.
On nimittäin sellaista, että ruokalähetit kuljettaisivat alkoholijuomat siinä missä pitsatkin. Valvonta jää heille, kirkasotsainen ja sinisilmäinen ajatus on, että ruokalähetti tarkistaa tilaajan humalatilan ja anniskeluiän. Hui hai!
Mennäänpä hetkeksi ruokalähetin nahkoihin. Liksa on huono, kaikki keikat otetaan. Tulee tilaus muutaman kilometrin päähän. Kuusi lonkeroa ja likoille kuusi sidukkaa ja hämäyksen vuoksi peruspitsa.
Alkaako huonosti suomea osaava maahanmuuttaja perillä riidellä jo pikkukännissä notkuvien räkänokkien kanssa? Millä lähetti toteaa humalatilan? Tietääkö hän miltä oikeiden henkkareiden tulisi näyttää? ATK-laitteella teini tekee vaikka poliisikortin.
Laittaako lähetti tiukan stopin ja missaa tämänkin keikan? Teinit saavat kaljansa helposti.
Ehkä olen hieman kateellinenkin. Piti nimittäin keskioluen vapautuessa olla naapurikoulun teinikortiksi väitetty lämiskä, jossa oli kuvani ja väärennetty leima ja väärennetty rehtorin allekirjoitus, totta kai nimen selvennyksellä. Ikääni oli puolella vuodella liioiteltu.
Se toimi, kun pokka piti. Naapurikaupunginosan kaupasta sai sillä paperilla ostaa, baareissa se kelpasi. Oltiin muka miehiä. Mutta nuoriso; sietääpä varoa moista!