Tutkija: Venäjä pönkittää Putinin valtaa toisella maailmansodalla, koska muita ylpeyden aiheita ei ole
Vuoden alussa Venäjällä astui voimaan presidentti Vladimir Putinin joulukuussa allekirjoittama laki, jolla Venäjälle perustettiin uusi virallinen juhlapäivä ”neuvostokansan kansanmurhan” uhrien muistoksi.
Se viittaa toisen maailmansodan aikaisiin Neuvostoliiton siviiliuhreihin, jotka saivat surmansa natsi-Saksan hyökkäyksessä.
Uusi laki muotoilee, että 19. huhtikuuta vietettävä muistopäivä on omistettu ”suuren isänmaallisen sodan” aikana 1941–1945 ”natsien ja heidän kätyreidensä” tekemän kansanmurhan uhreille.
Jälleen uusi neuvostoajoista ja toisesta maailmansodasta ammentava merkkipäivä istuu yksiin nyky-Venäjän valtiollisen ideologian kanssa, kertoo Ulkopoliittisen instituutin (Upi) vanhempi tutkija Jussi Lassila.
– Putinismin ytimessä on neuvostoajan glorifiointiin liittyvä historiapolitiikka.
Venäjä on perustellut hyökkäyssotaansa Ukrainassa taistelulla ”natsismia” vastaan ja on kehystänyt sodan jatkumoksi suurelle isänmaalliselle sodalle.
Päivämääränä 19. huhtikuuta vuonna 1943 Neuvostoliitto antoi asetuksen, joka tuomitsi Saksan sotarikokset ja siviiliväestön tuhoamispolitiikan Neuvostoliiton alueella.
Saksan sotarikoksia on muisteltu maassa tuona päivänä jo aikaisemminkin oppilaitoksissa, mutta Putinin leimalla merkkipäivä on nyt lisätty virallisesti valtion kalenteriin.
– Sisäpoliittisesti vahvistetaan sitä ajatusta, jolla oikeutetaan sotaa Ukrainassa jatkumona suurelle isänmaalliselle sodalle. Eli fasismia ei saatu lyötyä, vaan se jatkuu. Ukrainassa ovat fasistit vallassa ja nyt mukaan on tullut länsi, Lassila selittää Venäjän viestiä kansalleen.
Neuvostoliiton keskeinen rooli natsi-Saksan kukistamisessa on venäläisille harvinainen historiallisen ylpeyden aihe, jota Putin on käyttänyt valtansa pönkittämiseen.
– Mitään muita voittoja ei oikein ole, niin siitä pitää ottaa kaikki irti. — Se rakentaa kuvan siitä, että Venäjä ei voi koskaan olla syypää mihinkään, koska se on jo kerran kukistanut pahimman mahdollisen pahuuden ja joutuu jatkamaan sitä taistelua, Lassila sanoo.
Lakiuudistusta on perusteltu ”historian vääristelyn” vastaisena toimenpiteenä, kertoo Venäjän valtiollinen uutistoimisto Interfax. Lassilan mukaan Venäjä kuitenkin itse soveltaa historiantulkinnassaan kansanmurha-käsitettä varsin vapaamielisesti.
Uusi laki ei mainitse nimeltä Suomea, mutta jatkosodassa Saksan kanssa liittoutunutta Suomea on Venäjällä syytetty neuvostoliittolaisten kansanmurhasta, koska Suomi perusti keskitysleirejä Itä-Karjalaan ja osallistui passiivisesti Leningradin (nyk. Pietari) piiritykseen.
Suomen liityttyä Natoon Venäjän hallinto on pyrkinyt rivakasti mustaamaan Suomen mainetta venäläisten keskuudessa. Lassilan mukaan on odotettavissa, että uuden merkkipäivän yhteydessä terävöitetään jälleen retorisia hyökkäyksiä Suomea kohtaan.
– Sillä yritetään korjata Venäjän sisällä vääränlaista, eli toisin sanoen liian positiivista tai neutraalia Suomi-kuvaa, joka siellä edelleenkin on. Tällainen demonisointi jatkuu, tutkija sanoo.
Elokuussa 2024 Venäjän Karjalan korkein oikeus totesi Suomen syyllistyneen kansanmurhaan Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Syytökset liittyivät Suomen jatkosodassa perustamiin venäläisväestön keskitysleireihin, joissa ihmisiä kuoli muun muassa aliravitsemukseen.
Miehitetyn alueen leirien vangeista kuoli vähintään 17 prosenttia eli yli 4 000 henkilöä, aihetta tutkinut historioitsija Liisa Vuonokari-Bomström sanoi Ylelle helmikuussa 2025.
Toisin kuin Venäjällä, Suomessa oman sotahistorian nurjia puolia on historiantutkimuksessa käsitelty avoimesti, tutkija Lassila sanoo.
Aiheesta käytyä avointa julkista keskustelua voisi kuitenkin lisätä, jotta se ei jäisi vain Venäjän lyömäaseeksi.
– Vaatisi terästettyä ja pohdittua viestintää, jossa ei lähdetä peittelemään näitä, vaan myönnetään synnit ja vedotaan siihen, että Suomessa näistä asioista saa vapaasti keskustella ja meillä ei ole ongelmaa myöntää sitä, että on tehty virheitä.
Lassilan mukaan viestinnässä jatkosodan miinaan astui ulkoministeri Elina Valtonen (kok.), joka sanoi joulukuussa amerikkalaisen CBS Newsin aamutelevision haastattelussa, ettei kukaan Venäjän naapuri ole hyökännyt Venäjälle sataan vuoteen.
Venäjän on syytä hakea ylpeyden aiheita historiastaan, sillä nykyhetkessä niistä on pulaa. Ukrainan hyökkäyssota meni alkumetreiltään lähtien metsään ja on venynyt vuosia jatkuneeksi rintamasodaksi, joka on syönyt valtavat määrät maan resursseja.
Tammikuussa ohitetaan symbolisesti merkittävä merkkipaalu, jonka jälkeen Venäjän laaja hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt pidempään kuin Neuvostoliiton suuri isänmaallinen sota.
– Se voi tietenkin herättää Venäjän sisällä kiusallisia kysymyksiä siitä, minkä takia sota edelleen jatkuu. Toiveet sodan loppumisesta ovat yhteiskunnassa hyvin korkealla, tutkija Lassila sanoo.
Helmikuussa Ukrainan laaja sota täyttää neljä vuotta.