Myös vuosi 1918 pitää kohdata yhdessä
Sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö että pääministeri Juha Sipilä ottivat vuoden 1918 tapahtumat näkyvästi esiin vuoden vaihtessa. On syytä yhtyä valtiojohdon toiveisiin, että tämä muistovuosi käytettäisiin kansallisen yhtenäisyyden rakentamiseen.
Presidentti Sauli Niinistö totesi uudenvuodenpuheessaan, että alkanut vuosi pysäyttää itsetutkiskeluun. Vuosien 1917 ja 1918 muistot ovat niin erilaisia.
”Ensin tapahtui parasta ja sitä seurasi pahinta, mitä kansakunta voi kohdata. Itsenäisyyden vuosi vaihtui sisällissodan vuodeksi, eikä edes pitkä aika ole kaikkia sen arpia peittänyt”, Niinistö totesi.
Presidentti kuulutti rehellisyyttä historian suhteen ja kehotti hieromaan sovintoa menneisyyden kanssa.
Pääministeri Juha Sipilä toivoi omassa uudenvuoden tervehdyksessään, että sisällissodan muistovuottakin voitaisiin lähestyä yhdessä sen sijaan että ryhdyttäisiin kaivamaan uudestaan niitä rajalinjoja, jotka jakoivat suomalaiset vuonna 1918.
Sipilä kertoi myös konkreettisen esimerkin siitä, miten sisällissotaa voitaisiin käsitellä yhdessä. Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ovat sopineet, että sisällissodan muistovuosi aloitetaan yhteisellä tilaisuudella, jolla korostetaan sovintoa, demokratiaa ja yhteiskunnan eheyttä.
Presidentin ja pääministerin puheenvuorojen sävy oli varsin vakava. Tyylivalinnalle on vahvat perusteet.
Suomi on menestynyt menneisyyden hallinnassa varsin hyvin verrattuna moniin muihin maihin. Sadan vuoden merkkipaalu antaa mahdollisuuden ottaa vielä yksi askel yhteisen ymmärryksen rakentamisessa vuodesta 1918.
Suomen kannalta oli onneksi, että sisällissota päättyi laillisen hallituksen ja sen armeijan voittoon.
Presidentin peräänkuuluttamaa rehellisyyttä on todeta, että sisällissota alkoi vallankumouksen yrityksellä. Sen innoittajina olivat Venäjän bolsevikit, jotka onnistuivat kaappaamaan vallan Pietarissa marraskuun alussa 1917.
Ääriainekset ottivat vallan ensiksi sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen johdossa, minkä jälkeen punakaartit miehittivät Helsingin avainkohteet tammikuun lopulla 1918.
Laajimmillaan punainen valta ulottui eteläiseen Suomeen Tamperetta myöten.
Vallankaappauksella pyrittiin syrjäyttämään vapailla vaaleilla valittu eduskunta ja sen valitsema Svinhufvudin senaatti.
Suomen kannalta oli onneksi, että sisällissota päättyi laillisen hallituksen ja sen armeijan voittoon.
Rehellistä on myös todeta, että sodan jälkeen voittajat syyllistyivät pahoihin ylilyönteihin. Monilla paikkakunnilla pääsi irti koston kierre. Punaisia teloitettiin varsin heppoisin perustein.
Pahin katastrofi koettiin vankileireillä, joilla kuoli tuhansia ihmisiä nälkään ja kulkutauteihin kesällä 1918.
Pääministeri Sipilä viittasi uudenvuoden tervehdyksessään espanjalaisen filosofin ja runoilijan George Santayanan aforismiin, jonka mukaan ”ne, jotka eivät muista menneisyyttä ovat tuomitut toistamaan sitä”. Sipilän mukaan tämä aforismi sopii myös muistovuoden 1918 viettämisen perusteeksi.
Alkavasta vuodesta tulee tärkeä testi suomalaiselle yhteiskunnalle. Nyt nähdään, osataanko vuoden 1918 tapahtumia käsitellä yhteisen ymmärryksen lisäämiseksi sen sijaan että niistä yritettäisiin tehdä aseita vuoden 2018 poliittisiin kiistoihin.