Metsävaikuttamista unionissa pitää jatkaa, mutta myös monen suomalaisen tiedot ovat vain sillä tasolla, minkä auton ikkunasta näkee
Suomessa huokaistiin helpotuksesta perjantaina, kun EU-komission metsästrategia julkaistiin. Pelot eivät toteutuneet.
Tärkeintä on, että strategiaesitys säilyttää metsäpolitiikan kansallisissa käsissä. Siinä ei pyritä myöskään avohakkuumenetelmän kieltoon.
Komissio korjasi esitystään loppumetreillä, sillä ennakkotiedot antoivat odottaa muuta. Muutamien jäsenmaiden aktiivisuus auttoi. Suomen viestiä veivät erityisesti maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sekä Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen (sd.).
Vaikuttamistyötä on kuitenkin jatkettava. Suomelle metsät ovat tärkeämpiä kuin millekään muulle EU:n jäsenmaalle. Metsäisten jäsenmaiden tietotaito metsänhoidosta ja metsäpolitiikasta on koko Euroopalle ja koko maapallolle suuriarvoista. Uusiutuva puu auttaa koko ihmiskuntaa selviämään, sillä sen käyttömahdollisuudet ovat melkein rajattomat.
EU:n kunnianhimoisena tavoitteena saisikin olla ennen muuta metsänhoidon elvyttäminen kaikissa jäsenmaissa. Suomi voisi opastaa.
Väärää tietoa metsien hoidosta ja metsätaloudesta ei ole vain Brysselissä.
MUTTA väärää tietoa metsien hoidosta ja metsätaloudesta ei ole vain Brysselissä.
Sitä tapaa myös Suomessa. Vaikka Suomessa on noin 660 000 metsänomistajaa, vielä suuremman joukon metsätietämys on hankittu median otsikoista ja auton ikkunasta.
Yhden esimerkin kertoi perjantain HS:n mielipidesivulla yksi suomalaisen luonnontutkimuksen guruista, biologi ja luontokirjailija Seppo Vuokko. Hän on tullut suuren yleisön tutuksi paitsi teoksillaan, erityisesti Ylen huippusuositun Luontoillan pitkäaikaisena jäsenenä.
Vuokko oikaisi mielipidekirjoituksessaan HS:ssa (16.7.) käsityksiä siitä, mitä aukeaksi hakkaaminen voi merkitä luonnolle. Aika yleinen väite kun on, että aukkohakkuu on ikään kuin metsän ja luonnon surma.
VUOKKO otsikoi kirjoituksensa ”Hakkuuaukot kuhisevat elämää”. Hän kertoo, kuinka vietti valokuvaajan kanssa heinäkuun ensimmäisen päivän kolmen vuoden ikäisellä aukoksi hakatulla alueella.
”Kummeksuimme siellä elämän monimuotoisuutta. Mansikoita sai syödä mahan täydeltä, ja samalla arvioin tulevan vattusadon suuruutta.
Maitohorsma ja kultapiisku olivat juuri aloittaneet kukintansa. Horsmilla pörisi kimalaisia, useita neliömetrillä. Arvioin koko aukon kimalaisten määräksi ainakin 50 000. Se tietää liki tuhatta pesää aukolla tai sen reunametsissä. Siellä hakkuuaukolla sikiävät ensi kesän marjakasvien pölyttäjät!
Päivän aikana näimme aukolla kaksikymmentä eri päiväperhoslajia. Olin tutkinut aukkoa jo kahtena kesänä aikaisemmin, ja nyt aukolle uusina löydetyt kelta-apila, tuoksusimake ja ruokohelpi nostivat uudistusalan kasvilajien määrän toiselle sadalle. Ja nuo metsänhoidon totuutta etsivät näkivät aukossa ainoastaan pusikkoa!”
VUOKON viesti on tärkeä. Jokainen ymmärtää, että hän on parempi asiantuntija kuin vaikkapa vihreiden täysillä taas höyryävä europarlamentaarikko Ville Niinistö, joka antaa lausuntojaan sinne tänne, kysymättäkin.
Kiihkotonta valistusta metsistä, metsänhoidosta ja metsätaloudesta tarvitaankin lisää myös täällä metsien maassa. Vääriksi väritetyt tiedot on oikaistava.